Lauantai 2.12

Juha on lentänyt Kajaanista Helsinkiin kun ei nuo meidän lennot osu yhdelle päivälle.


Sunnuntai 3.12.

Juhan kanssa matkaa tehtiin sunnuntaina reitillä Hki-Wienna-Amman-Aqaba, 17 tuntia matka-aikaa ja linnuntietä 3500km, etelän suuntaan.

Lennot ja vaihdot menivät kohdalleen ja mikä parahinta, laukut saapuivat samalla lennolla määränpäähän. Eli ei yllätyksiä.

Ensi vilkaisulla kaupunki vaikuttaa siistiltä ja rauhalliselta. Liikenne on nopeatempoista ja kaistaviivat ovat vain viivoja.

Majoitus siisti, suhteellisen uudessa kerrostalossa, lähellä keskustaa, jossa myös turistit viettävät aikaa iltaisin.

Pertti järjesti pieni iltapalan, jonka jälkeen tavaroiden purku ja siistiytyminen matkan pölyistä, ja sitten zzz….


p.s. yötaivas kirkas pilvetön ja kuu möllötti väärässä paikassa, ihan suoraa yläpuolella. Lämpötila +17, paitahihasillaan pärjää.


Maanantai 4.12.

Työmaalle ja ihmettelemään missä mennään ja mistä päästä tätä ruuhta aletaan lykkimään eteenpäin. Eli alkuhässäkkä… kyllä se tästä lähtee

Aurinko paistaa ja lämpötila 20 tietämillä.


jatkuu…


Työmaahan tutustumista, ensin turvallisuus päällikön antaman turvallisuuskoulutuksen yhteydessä.

Mielenkiintoinen väite häneltä kierroksen yhteydessä, että jos laitosalueella on kissoja ja puluja niin se on merkki siitä, että ympäristö on terveellinen.

Toisella kierroksella laitoksen techical manager näytti sähkö- ja automaatiotilat. Hän on se joka tietää laitoksesta kaiken siitä tarvittavan tiedon. Mikä tärkeintä, nyt tiedetään missä Honkarakenteen toimittama sauna sijaitsee. Tällä hetkellä se sijainti on varsin karu, sillä meri on hävinnyt sen kuistin edestä. Tämä johtuu siitä, että satamalaitos on rakentanut merta täyttämällä itselleen lisätilaa laitureille saunan eteen. Näin ollen merivesipumppaamo ja sen vieressä oleva sauna ovat jääneet keskelle betonimuureja.

Illalla käytiin vaihtamassa rahaa, joka osoittautui helpoksi, paikallista valuuttaa saa helposti joko pankkiautomaatista tai rahanvaihtopisteistä. Automaatilla tulee muutamien dinaarien lisämaksu, rahanvaihtopisteessä oli kohtuullinen kurssi.

Sapuska oli tänään asiallista ja kaupungilla kun käytiin niin jopa herkullista. Palvelu on ystävällistä ja kun ottaa aikaa niin kyllä kaikki hoituu. Turha kiire pitää jättää pois arkitouhussa, paitsi tietenkin liiketeessä, siellä pitää mennä tuhatta ja sataa.

Ruokakauppa, jossa käyntiin oli hyvin varustettu ja sieltä sai sen mitä nyt ilta- tai aamupalalla tarvitsee.

Asunnossa ainoa isompi puute on se, että ei ole kahvinkeitintä. Vain vedenkeitin löytyy, sillä täällä näköjään suositaan murukahvia. Pitää ottaa Pauli metodit käyttöön ja tehdä oma suodatin suppilo, ellei sellaista kaupata löydy.


Tiistai 5.12

Aamu alkanut Site:n tarkastelulla ja dokumenttien pläräyksellä. Kyllä se on niin, että tulee ennen joulua pitkät päivät, sillä ei urakoitsija vielä pääse instrumentointitöihin, kun ei ole mihin hyllyjä tai instrumentteja asentaisi.

Jotenkin päivä on alkanut muutenkin vaisusti, johtuukohan se siitä että, loppuasiakkaalla on kova hinku saada jotain näkyvää valmista, mutta kun ei voida sellaista heille vielä tarjota.

Päälaitetoimittajan toimituksessa olevien instrumenttien ja asennustarvikkeiden tarkastusta on jouduttu siirtämään siksi kun, varastoon ei ole vielä tehty kaikkia hyllyjä. Hyllynikkarointi jatkuu, katsotaan milloin ovat valmiina.

Kuljetukset työmaalle ja takaisin kämpille hoitaa loppuasiakkaan työtekijät, kaksi autoa ja kuskia. Tänään pyysivät, että aikaistetaan lähtöä 5 min. Tämä pyyntö johtuu kellokortin leimauksesta, kuskit saavat tunnit täyteen tai eivät tee ylimääräistä.

Päivä tuntui pitkältä, johtunee siitä, kun ei ole paljon tekemistä.

Illalla seuraavaan kauppakeskukseen tutustuminen. Oltiin nyt kauempana keskustasta niin, hintalaput ja kuitit olivat pelkästään arabiksi.

Nyt nukuttaa z…


Keskiviikko 6.12

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 100 vuotias Suomi.

Työmaapäällikkö, Hannu , tuli lomalta ja sen myös huomaa, no ei vaisinkaan. Homma etenee samaan tahtiin kuin ennenkin eli paljon puhetta ja hitaasti edeten. Ainoa muutos on se että, urakoitsija ja asiakas kuuntelevat tarkasti mitä Hannulla on sanottavaa, selvä auktoriteetti.

Jaa, Juhan kanssa saatiin uudet noksut käyttöön, joten nyt saa taas opetella windows puhelimen käyttöä.

Juhalla on riittänyt pikkasen hommaa merivesipumppaamon kanssa, kun sinne tullaan tekemään joitakin kaapelivetoja ja muita pieniä muutostöitä. Parin päivän sisällä hän, asiakas ja urakoitsija ovat käynyt kolme kertaa selvittämässä mitä tehdään ja miten. Taisi olla myös niin että joka kerralla on ollut eri porukkakin matkassa, normi meininki.

Loppua-asiakas on ilmoittanut, että ensiviikolla alkaa noin viiden päivän seisakki koska naapuritontilta tulevan rikkihapon tuotannossa on vaikeuksia. Tästä johtuen loppuasiakas haluaa urakoitsijan tekevän sellaisia projektin putkitöitä jotka vaativat seisakkia. Hyvä mutta ei hyvä, koska seisakki tulee yllättäen ja urakoitsija ei ole valmistautunut näihin sekä heillä ei ole materiaaleja. Nikolas on pähkäillyt luetteloa niistä töistä jotka olisi mahdollista tehdä, mutta taitaa jäädä varsin laihaksi tuo lista.

Pidettiin Hannun kämpässä itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuus. Kuunnellen Maammelaulu ja Porilaisten Marssi sekä muutakin musiikkia jokaisen mieltymysten mukaan. Rupateltiin laidasta laitaan maailman ja Suomen asiaoista, kaikki meni rennosti pienen napostelun ja kevyen juotavan merkeissä.


Torstai 7.12

Torstai, eipä tästä päivästä ole paljoakaan kerrottavaa, itsenäisyys ottaa joskus koville. Paikallisille tämä on niin kuin meidän perjantai, eli haluavat lähteä ajoissa viikonlopun viettoon, joten mekin sitten luovutimme hiukan aikaisemmin.

Ilta meni normi askareissa, kauppareissu, jotain purtavaa ja pehkuihin.


Perjantai 8.12

Vapaapäivä, sai nukkua hiukan pidempään. Aamuaskareisiin kuului myös pyykin pesua, jokaisessa kämpässä on oma kone, joten ei tarvitse lähteä mihinkään pesettämään vaatteitaan.

Meidän kämpässä on noiden härveleiden kanssa ollut hiukan ongelmia, joten ollaan pyydetty ”talonmiehiä” hoitamaan paikkoja kuntoon. Ensin meni veski tukkoon, korjaantui avaamalla ilmausluukku, onkohan niin että täällä ei mene ilmausputkea katolle. Sitten kun haluttiin saada TV päälle, niin huomattiin, että digiboxin ja TV välinen kaapeli ei ollut oikea. Vaihtamalla parani tilanne, vaan eipä tuolta TV:stä juuri katsottavaa tule. Lähinnä ollaan seurattu BBC ja CNN uutiskanavia. Juha on renkannut meidän ilmastointikonetta, mutta ei olla päästy oikein perille siitä, miten se toimii. Pyykkiä pestäessä huomattiin, että pyykinpesukone pissiin allensa, ei paljon mutta kuitenkin. Saa nähdä saivatko sen vesitiiviiksi. Netti on oma lukunsa, sitä on jouduttu boottailemaan vähän väliä. Korjaamatta on ovikello, eikä sillä ole kiirettä, jos vieraat ei osaa koputtaa niin jääkööt ulkopuolelle.

Lähdettiin tutustumaan valoisaan aikaan kaupunkiin, jossa on noin 140 000 asukasta, ja rakennuskanta on aika lailla matalaa. Kaupunki oli tosi hiljainen, kun paikalliset harrastavat liikuntaa moskeijoissa ja viettävät vapaatansa kotona. Tänään kaupungissa järjestettiin ”puolimaraton” ja sen jäljiltä rannan lähellä oli paljon nuoria osallistujia viettämässä kilpaillun jälkeistä aikaa.

Moskeijat ilmoittelivat pitkin päivää olemassa olostaan. Ilmoitukset alkavat hetsillään 4:30 aamusta ja sitten sen jälkeen liittyen auringon liikkeisiin taivaan kannella.

Kaupungilla pienemmät kaupat olivat melko lailla kiinni, joitakin matkamuistomyymälöitä oli auki. Ei arabeja täällä on tällä hetkellä melko vähän, venäläiset ovat ehkä suurin joukkio jotka lomailevat täällä tällä hetkellä.

Käytiin sapuskalla paikallisessa hampurilaisravintolassa, ihan asiallinen ateria ja masu tuli täyteen. Ainoa miinus oli vehnäsämpylä, se on meillä totuttuun sämpylään verrattuna melkoista höttöä ja makeahko, ei niin tiivistä ja napakkaa kuin meidän.

Samalla reissulla ostettiin katukauppiaalta kahvia, joka tehdään kuumassa hiekkahauteessa. Varsinaista tököttiä kupin pohjalla. Sanotaan vaikka, että kupissa on noin 5 cm kahvia niin noin puolet on juotavaa ja loput lusikoitavaa, ei pudonnut pohjat muulle kuin roskikseen. Eli oli kuin vanhan ajan sumpit jossa kahvi pööni ei ole kunnolla laskeutunut.

Löytyi yhdestä elektroniikkaliikkeestä kahvinkeitin, kiinassa valmistettu ja romanian kautta tänne tuotu. Nyt saa kämpillä pöräytettyä omat sumpit, Juhla Mokaa.

Kaiken kaikkiaan päivä meni rauhallisesti ja rattoisasti auringon valossa sekä kaupungin keskustaan tutustuessa. Auringon laskiessa, enne viittä, iltaa kohden toi pohjoinen tuuli kylmempää ilmaa.


Lauantai 9.12

Työpäivä hmm...m. Alkavat päivät mennä sekaisin omassa päässä, mikä on arki ja mikä on pyhä.

Työmaalla oli rauhallista, sillä asiakkaan edustajat olivat vapaalla, ainoastaan käyttöhenkilökunta, urakoitsija ja me valvojat oltiin paikalla.

Viikon aikana lounaat kanttiinissa ovat koostuneet riisistä ja kanasta, yhtenä päivänä kalasta sekä yhtenä päivänä lampaasta. Käytännössä päivittäin sama setti nenän edessä, jotenkin tänään eväs oli maukasta, vaikka oli taas kanankoipi lautasella. Settiin kuuluu myös säilöttyjä kasviksia, kurkkua, jugurttia, leipä ja jälkkäriksi joko hedelmä tai jonkinlainen vanukas.

Tänään löydettiin kaupasta syötävän makuista lakua, meni yksi pussukka herkutteluun illan aikana. Olen etsinyt paahdettuja kokonaisia maissin jyviä ja tänään sekin tärppäs, joten oli kaksin verroin herkullinen ilta. Ja tähän kun vielä lisää sen, että havaitsin Netflixin pelaavan täällä suomitunnuksin, niin ei paha. Pieni puute on tuossa Netflixissä, tekstityksenä ainoina vaihtoehtoina englanti ja arabia. Minulle tuo sopii, sillä on hyvä taas kuunnella erilaisia englannin kielen aksentteja. Olen huomannut tässä viikon aikana, että jostain mielen sopukoista se enkku tulee taas mieleen ja kielelle, päiväpäivältä helpompi puhua ja ilmaista itseään.


Sunnuntai 10.12


Nikolas ja Ammar ovat tänään Ammanissa tekemässä tarkastuksia putki- ja teräsmateriaaleihin. Oli kulma ongelmallista tarkastaa mitään, kun toimittajalla oli homma hukassa ja tavarat sikin sokin ympäri plaania. Maalaukset tehdään hienosti standardin mukaan, mutta kuivauslinjan puutteen vuoksi materiaali laitetaan ulos kuivumaan. Hyvä, mutta ei hyvä, sillä lämpötila on päivällä noin 20 astetta ja yöllä lähellä nollaa. Tämähän tietää maalille hyvää, kun on välillä vähän lämmin ja välillä kosteus tiivistyy pintaa. Ollaan ihmetelty täällä työmaalla, että miksi maalin saa rapsuteltua sormella irti pinnasta, nyt meillä on hyvä selitys. Nikolas näki myös matkalla kauan kaipaamansa kamelit.

Paikallinen maanantai, näennäistä hässäkkää aamusta ja sitten taas rauhoittui. Varaston pitäjä on saanut varastohyllyt tehtyä, joiden teon hän aloitti viimeviikolla, ja kertoi että kaksi päivää menee niitä nikkaroidessa. Meni pari päivää yli, mutta väliäkö sillä. Varaston hyllyt ovat osin vanhoja metallihyllyjä jotka olivat siellä valmiina. Ns. uudet hyllyt hän teki Andritz:n toimittamien laitteiden kuljetus- ja pakkausmateriaalista. Tuli hienot.

Saatiin hyllyyn yksi laite ja sitten palaveriin ja kentälle selvittelemään kaapelinvetoja. Tästä alkoi taas selvittely, katsotaan mitä Hki sanoo.

Illalla kaupassa käynti, katsastettiin taas uusi kauppa jossa ei oltu aikaisemmin käyty. Oli enemmän paikallisten käytössä ja tavaravalikoima paljon niukempi kuin Carrefour:ssa, jota ollaan käytetty säännöllisesti.

Tänään oli myös jotain muutakin tekemistä kuin odotella seuraavaa päivää. Manu vs. City jalkapalloa ja peli on ns. kuuden pisteen peli. Lopputulos 1-2 Citylle, alkaa pahasti näyttämään siltä, että City pesee kaikki tällä kaudella ja vie mestaruuden. Johtavat sarjaa 11 pisteellä ja tilasto näyttää murskaavalta, 15, 1, 0, +48.


Maanantai 11.12

Jaa, tästä se taas alkaa, heräsin hiukan enne kellon soittoa. Juha oli nukkunut ohi kellon soiton, joten heräiltiin samaan aikaan, joka muutti hiukan aamurutiineja, ei paljon. Asumisjärjestelyistä sen verran, että minä ja Juha jaetaan yksi huoneisto, jossa olohuone keittiönurkkauksella, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Nikolas ja Ammar jakavat toisen huoneiston jossa sama kokoonpano, sillä erotuksella, että heillä on pieni parveke. Nämä huoneistot sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa, englantilaisittain, eli kotoisemmin toisessa kerroksessa. Hannulla on asunto ylimmässä kerroksessa, kolmas/neljäs, jossa iso terassi ja hyvät näkymät yli Aqaban kaupungin aina Eilat:iin asti. Aqaba ja Eilat ovat rajanaapureita ja kaupunkien pohjoispuolella on rajanylityspaikka, josta turistit pääsevät suhteellisen helposti kulkemaan. Suunnitelmissa on, että jossain vaiheessa pitää visiteerata Israelin puolella, tuleehan nähtyä sekin turistirysä.

Työmaalla jatkettiin prosessitoimittajan toimittamien instrumenttien tarkastusta ja varastointia, hyvältä näyttää. Kaapelinveto on hyvällä mallilla yhdellä osa-alueella. Urakoitsija on saanut yhden telineen pystyyn päivän aikana. Ympärillä kymmenen ukkoa. Mikähän on tahti huomenna. Nikolas tuskailee projektissa ainoan ns. lasketun putken kanssa. Ko. höyryputki tuppaa menemään yhdestä instrumenttikaapelihyllystä läpi. Ollaan pohdittu, jos jonkin moisia ratkaisuja, mutta taitaa olla yksinkertaista vain kaventaa hyllyä tältä kohtaan ja siirtää kaapelit toiseen laitaan hyllyä sekä laittaa eristettä riittävästi väliin. Saa nähdä mitä asiakas tulee tästä sanomaan, millainen älämölö tästä saadaan aikaan.

Tälle illalle tein suunnitelman, että vietän rauhallisen illan kämpillä pyykkiä pesten, iltapalaa napostellen ja jotain leffaa katsoen. Kaksi kolmesta toteutui, pesukone jylläs kuteita puhtaaksi ja iltapalana sämpylää täytteiden kera. Mutta tämä kolmas, elokuva, se ei mennyt kuten strömsössä. Joku, en tiedä kuka, oli kulma ajanut autolla jonkun telekeskuksen kumoon ja näin ollen verkot olivat enemmän tai vähemmän tukossa. Osa värkeistä liittyi verkkoon ja osa ei, lisäksi se pätki pahemman kerran. Niin, ja tietenkin pesukone pissii allensa, eli evät nämä herrat sitä kuntoon olleet saaneet edellisellä kerralla. Eli rättiä tarvitaan kun pestään pyykkiä, muuten jalkapohjat kastuvat koneen edessä.

Juha oli päättänyt käydä ensimmäistä kertaa lenkillä ja sen hän myös toteutti. Tuliaisina tuli valokuva jonkun paikallisen veijarin talosta, jonka pihalla törrötti ihka oikea amerikkalaistyylinen joulukoristelu tekokuusella. Joulumieltä kaikille tasapuolisesti.

Tuosta tulikin mieleen, että miten rauhassa sitä on saanut olla jouluhössötyksestä täällä, joka tuntuu alkavan joka vuosi yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Nämä kun eivät paljon tuosta joulusta piittaa, jesse kun on näille vain yksi profeetta muiden joukossa. Näihin rauhallisiin aatoksiin ja nukkumaan.



Tiistai 12.12

Huomenta, keli on vaihteleva, yöllä on kylmää ja päivällä reilut 20 astetta. Välillä paistaa aurinko ja välillä on pilvistä. Asiakkaan edustaja kertoi, että Aqabassa sataa keskimäärin yhden kerran sadekauden aikana (talven). Jos tilastoja katsoo, niin sademäärä on noin 9mm pahimmassa kuukaudessa, vau, ja aurinkoisia päiviä keskimäärin 28/30/31, riippuen kuukaudesta, että sillee. Pohjoinen tuuli tekee kyllä tehtävänsä, kun aurinko on laskenut, vilu meinaa tulla, kun ulkoilee.

Tänään kaapeleiden vedossa edistyttiin niin pitkälle, että sähkökaapelit saatiin vedettyä. Hurraa.

Tiistai näyttää olevan kalapäivä, joten tänään saatiin kalaa, joka näyttää piraijalta ja jonka suu on varustettu kunnioitusta herättävällä varustuksella. Maku oli hyvä, ja riisin sekä pitaleivän kanssa siitä sai helposti syötävän kokonaisuuden. Kala ja riisi pitaleivän sisään, sekä kastikkeeksi hiukan keiton lientä, joka oli kalakeittopohjainen. Illalla pärjäsi hyvin kevyellä iltapalalla.

Juhan tekstiä lainaten: ” Meillä on kulkukortti, jolla saa myös ruokalasta suuhun tavaraa. Yhtenä aamuna ihmettelin, kun joka paikassa oli sulkia ja kylkiä vähän kolotti, niin se on kuulemma seuraus siitä, kun syö kaksi viikkoa kanaa ja riisiä… kolmannella viikolla tulee siivet. Prosessia on vähän hidastanut, kun kerran viikossa tulee piikkihampaista kalaa (piraijan tapainen), mutta sitä ei saa syödä liikaa muutoin tulee hirveä tarve siirtyä mereen punaisten korallien sekaan.

Työmaasta sen verran, että hienosti menee, ei ole stressiä. Mekaanisten rakenteiden pystytyksen valvoja (Ammar) tuli tänne about kuukausi sitten, mutta rakenteet on tulleet viime ja tällä viikolla. no niiden pintakäsittely ei vastannut laatukriteereitä ja maalit lähtevät pienestä kosketuksesta. No nyt ne rakenteet lähetetään takaisin pajalle Ammaniin, jossa ne pitää hiekkapuhaltaa ja maalata uudelleen. Kukaan ei osaa sanoa, että kuinka kauan niissä menee, mutta homma hidastuu ja tulee sähkö-automaatiossa pien breikki.”


Ali Baba ravintola on ryöstö muihin täkäläisten ravintoloiden hintatasoon. Voisi sanoa, että hinnat ovat kaksi kolme kertaan korkeammat kuin muualla. Ymmärrykseni mukaan Ali Baba on varsin vanha ravintola Aqabassa ja turistit suosivat sitä, ehkä siksi, että sieltä saa myös alkoholia.

Netti toimimattomuus ja pätkiminen on yksi piikki lihassa.


Keskiviikko 13.12

Uusi päivä Aqaban auringon alla.

Automaation runkokaapelia vedettäessä havaittiin tällainen pieni pulma. Olemassa oleva kaapelihyllyjärjestelmä oli rakennettu siten että siinä kulki kolme rinnakkaista hylly patteria, 2/3/3 hyllyä päällekkäin ja päällimmäisiin on asennettu kannet. Tietenkin tyhjä instruhylly oli keskimmäisen patterin ylin hylly, jolle runkokaapeli oli tarkoitus vetää. Tämä vaati asentajien nousemisen hyllyjen päälle, ei näyttänyt hyvältä, sillä kaikki hyllykannakkeet tällä alueella ovat enemmän tai vähemmän läpiruostuneita. Asennustelineitä ei pystytty asentamaan siten, että niiltä olisi pystynyt kaapelia vetämään hyllylle. Keskustelun jälkeen sovittiin, kun että yksi asentaja saa nousta hyllyjärjestelmän päälle ja ujuttaa kaapelin paikoilleen. Se oli ilahduttavaa, että urakoitsija oma-aloitteisesti käytti valjaita.

Alkaa olla kaikki päälaitetoimittajan toimittamat instrumentit varastossa ja jonkinlaisessa järjestyksessä. Joitakin laitteita näyttää olevan ”hukassa”, niiden perään pitää tehdä tiedusteluja.

Tänään käytiin kiinakaupassa, joka on oikeasti kymmeniä pieniä kauppoja, joissa myydään kaikenlaista kiinassa valmistettua tavaraa. Ostin itselleni paristo käyttöisen led-yövalon.

Kämpillä netti ei vaan tule kuntoon, ketuttaa.


Torstai 14.12

Aamut ovat jo rutiinia, herätyskello pärähtää, ylös sängystä, pesulle, vaatteet, aamiainen naamariin ja kadun varteen odottamaan kuljetusta työmaalle.

Joka aamu, aina sama kaapumamma taapertaa suunnilleen samassa kohdassa, on kai menossa myös töihin. Niinä aamuina, kun olemme lähteneet hiukan myöhemmin liikkeelle, niin hän odottelee betonikaiteella istuen aina samassa kohtaa, kaipa joku hänet siitä poimii mukaan.

Tänään etsiskelin yhtä ruuvikuljetinta, oikein urakalla. Meillä on työmaalla viisi eri varastoaluetta, A, D, M, J ja G, joista G on meidän toimiston yhteydessä oleva lukittu varasto. No, takaisin siihen kuljettimeen. Kävin kaikki ne alueet läpi jotka minä tiesin ja ei sitä kuljetinta ollut missään. Kunnes minulle selvisi, että on olemassa tämä D varastoalue, ei ottanut kuin 3,5 tuntia. Päivän aikana myös muut ns. hukassa olleet laitteet löytyivät tai niihin saatiin selitys, paitsi yksi sulkuventtiili jäi vielä hukkaan. Sen selvittely jatkuu lauantaina.

Illalla käytiin kaupoilla ja eväällä, Hannu; Ammar, Nikolas, Juha ja minä. Ammar oli lähdössä Suomeen perjantai aamuna, niin hän halusi ostaa jotain tuliaisia kotiin vietäväksi. Asiasta toiseen näin tässä välissä. Ehkä se miten teräsrakenteiden asentaminen on edennyt, jota Ammarin on ollut valvomassa täällä, kuvastaa tätä projektia. Hän tuli tänne marraskuun puolella jonkinmoisella kiireellä. Nyt neljä viikkoa myöhemmin ei ensimmäistäkään teräspalkkia ole asennettu. Hiukan ongelmia teräsrakenteiden maalauksissa. Saa mistä palkit vielä itsensä löytävät, Aqaba vai Amman tai jokin muu maailman kolkka. No kun oltiin käppäilty ympäri kauppakatuja, niin tuleehan siinä nälkäkin. Ei kun paikalliseen pikaruokalaan, evääksi paikallisia hampurilaisia, kanapalasia, täytettyä sämpylää ja limua. Ei ollut hinnalla pilattu, esimerkiksi hampurilainen ranskalaisilla maksoin noin 1,25€. Ali Baban hinnat asettuivat ihan uuteen kategoriaan.

Kaupoilla selvisi sellainenkin asia, että Aqabassa kullasta ei makseta liikevaihtoveroa. Mutta kyllä kultaesineille silti hintaa tulee, kun niillä painoa on.

Huomenna vapaapäivä, suunnitelmana käydä Israelin puolella, Eilatissa.


Perjantai 15.12

Herätys kahdeksalta, ollaan sovittu, että lähdetään liikkeelle noin yhdeksän aikaan. Ammar on jo kotimatkalla, bon voyage. Hannu ilmoitti, että pitää lepopäivän ja jää Aqabaan. Joten matkaan lähti tässä asiassa lumihiutaleet, Nikolas jolle olemme antaneet uuden kutsumanimen Kake, Juha ja minä.

Kadun varteen ja taksi alle pienen neuvottelun jälkeen. Rajalle matkaa noin 10 km, hinnaksi sovittiin neljä dinaaria, annoin viisi. Jos ei muuta jää tästä mieleen, niin nähtiinhän muutama kameli raja-alueella. Tulivat vastaan niin nopeasti, että ei keritty ottaa valokuvia. Rajamuodollisuudet Jordanian puolella selkeät ja helpot, leima passiin, rajasta yli ja hyvän päivän toivotukset. Israelin puolella vastassa konepistoolein varustautuneet vartijat, silmiinpistävää oli se, että heillä ei ollut uniformuja. Ensimmäisellä portilla oli vastassa naine, joka halusi tarkistaa passit, radiopuhelimella ilmoitus eteenpäin saapuvista suomipojista. Seuraava piste oli turvatarkastus läpivalaisuineen, ja passien tarkastus. Sitten viralliseen passin tarkastukseen. Viimeinen portti sekä passin tarkistus, pitää muistaa pitämää hyvää huolta pienestä kuitista joka on kai jonkinmoinen viisumi. Ensisilmäyksellä Israel näytti siistiltä paikalta. Vilkuilu ympärille, että missä taksit, ja neuvottelemaan hintaa. Oltiin lähetty europohjalla liikkeelle. Taksilla keskustaan 10€, taitaa olla matkaa noin viisi kilometriä.

Keskustaan päästiin ja pällisteltiin, että on tämä vaan kumma paikka kun lentokenttä on ihan keskustassa, siis ihan keskustassa, kävelymatkan päässä hoteleista. Kun vertaa Eilatin ja Aqaban ilmapiiriä keskenään niin kyllä on ero kuin yöllä ja päivällä. Eilatissa tuntui siltä kuin olisi jossain Euroopan lomakohteessa, rentoutunut. Paikat siisti, kadut sekä jalkakäytävät kunnossa, rakennukset siistissä kunnossa, kuin kotona.

Hetken kiertelyn jälkeen iski nälän tunne, joten ammuttiin aamupalalle terassille. Tässä välissä voi tietenkin kehasta, että lämpötila oli noin 24 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja leppoinen tuuli heilutteli lippuja. Tilattiin Israelilainen aamupala, joka sisälsi omeletin, ison tumman sämpylän, salaatin, erilaisia lisukkeita kuten guacamolea, tonnikalaa jne. sekä mansikkahilloa. Lisäksi kahvia ja limun. Erittäin onnistunut eväs. Maksun aika, niin tietenkin piti tarjoilija yrittää pientä vippiä. Eipä saanut tippiä. Vilppi oli siinä, että menussa luki, että aamiainen sisältää kuuman ja kylmän juotavan. ”Unohti” mainita, että kolajuomat eivät kuulu tähän kategoriaan.

Vieressä oli ostoshelvetti, jonne pääsi, yllätys yllätys, turvatarkastuksen kautta. Oli pakattu kolme kerrosta kauppoja täyteen väkeä ja hulina oli sen mukainen. Juha saatiin ostamaan itselleen kello, lupasi laittaa sen joulupakettiin, jotta on edes yksi lahja jouluna. Juha taitaa olla hiukan ”yllytyshullu” kun noin saatiin ostoksille. Taisi sieltä jotain minullekin mukaan lähteä.

Rantaan pitkin kulkien maisemia ja hulinaa seuraten vietettiin leppoista vapaapäivää. Oltiin niin kuin mitkäkin turistit viittoillen eri suuntiin ja valokuvia ottaen. Hiekkarannan itäisessä päädyssä oli jonkinlainen perheille tarkoitettu tapahtuma pomppulinnoineen ja peleineen. Ja paikallinen poppimusiikki pauhasi taustalla nupit kaakossa. Rantakahvilassa enne poislähtöä hörpättiin kahvit/limut sekä kuunneltiin päättymätöntä elektronista musiikkia, jossa beat:i pysyi samana koko ajan.

Taksilla takaisin rajalle ja kohti uusia kokemuksia. Ensin tietenkin ensimmäinen portti jossa katsottiin passit. Siitä kohti luukkua jossa voi hakea liikevaihtoveron takaisin. Otti aikaa mutta onnistui viimein ja kun halusin palautuksen euroina, niin tietenkin se tuli tosi huonolla kurssilla. Tässä vaiheessa luultiin, että olipa helppo homma, vaan eipä ollut. Passijonoon ja sitten takaisin kassalle. Ongelmana oli, että ei oltu maksettu tullin käsittelymaksua. Ei tämä nainen kassalla viitsinyt siitä ensimmäisellä kerralla mitään mainita. No takaisin kassalle ja selvittämään hintaa. Jäi kyllä minulle epäselväksi mitä se oikeasti maksaa, minä maksoin 105 NIS, Juha 26€ ja Nikolas jotain vielä vähemmän. No kun saatiin tämä hässäkkä selvitettyä, niin takasin passi jonoon. Siinä odotellessa tulee taas uusi heppu ja viittelöi, että niillä joilla on biometrinen passi voivat jatkaa eteenpäin toiseen rakennukseen. Olisi ollut kätevämpää laittaa jokin kyltti asiasta näkyville. Selvittiin passitarkastuksesta eteenpäin taas uudelle portille josta passien tarkastuksen jälkeen pois maasta.

Täytyy sanoa, että jäi vähän hämmentynyt olo, kun oltiin rajojen välissä talsimassa kohti Jordaniaa, sekä ihmetellen mitähän tästä vielä seuraa.

Jordaniaan pääsy oli yksinkertaista passit tiskiin, katse kameraan, viisumin tarkastus ja leima passiin, tervetulos Jordaniaan. Niin se sujuu, kun on pikkasen päivettynyt ja paperit kunnossa.

Loppu onkin rutiinia, neuvottelu taksin hinnasta ja takaisin kämpille. Taksi oli tietenkin kalliimpi tähän suuntaa, 10 dinaaria.

Iltapala ja matkan sulattelua… En ihan hevillä lähde uudestaan Israeliin. Voisiko sanoa, että tästä reissusta jäi ainoataan nuppineula karttaan, merkkinä paikasta joissa olen käynyt. Niin kuin kuvainnollisesti.


Lauantai 16.12

Ylös, ulos ja töihin.

Normi päivä työmaalla, sillä asiakas oli vapaalla ja E&I-urakoitsijan oli kertonut tulevansa töihin vasta sunnuntaina. Tai ainakin minä luulin niin, että on normipäivä.

Jossain vaiheessa tuli tieto, että urakoitsija on patistettu tulemaan työmaalle myös lauantaina. Ja sieltähän ne ”iloiset” Amman:n veikot saapuivat. Käytiin oikein porukalla katsomassa yhden jakokotelon sijoitus sekä Juha luovutti kaksi taajuusmuuttajaa asennukseen. Tämän jälkeen Amman:n pojat häipyivät työmaalta.

Lisäksi tuli ilmoitus, että asiakkaan hallituksen puheenjohtaja tulee ”yllätyskäynnille” työmaalle. Alkoi sellainen kuhina paikkojen puleeraamisessa ja paitojen oikomisessa, että oksat pois. Herra tuli ja meni, ei häirinnyt minun päivää.

Taas elämä jatkuin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli hyvä, sillä sain tehtyä asennusten seurantalistan aika hyvään iskuun. Kun vielä joku asentaisi jotain josta voisi raportoida.

Kaksi viikkoa työmaalla ja asennuksia on tehty seuraavasti:

  • Instrumentit0 kpl

  • Venttiilit0 kpl

  • Kenttäkaapelit0 kpl

  • Runkokaapelit1 kpl

  • Valmiusaste0,8 %

Tällä vauhdilla instrumenttiurakka kestää sellaiset 250 viikkoa, eli vajaat 5 vuotta. Nikolaksella on vielä huonompi tilanne, hän valvomista putkitöistä ei ole asennettu vielä ensimmäistäkään putkea. Tämän tarkoittaa nollalla jakoa, voitaisiinko tämä tulkita tässä tapauksessa vitsikkäästi ääretöntä täällä oloaikaa. Juha on meistä se onnekkain, hänen valvomansa sähköurakkansa on edennyt, sillä vauhdilla, että hän pääsee täältä pois vajaan kahden ja puolen vuoden kuluttua. Jos vaan asiakas saa uuden sähkötilan rakennettua siihen mennessä.

Soittelin vanhemmille kuulumisia kysellen. Olivat olleet mökillä, ja mutsi oli lähtenyt yöllä kömyämään veskiä kohden. Sillä seurauksella, että oli kaatunut ja lyönyt päänsä mökin seinään. On kulma mustelmilla käsistä, selästä ja käsistä. Huono homma tässä on se, että hänelle jäi päänsärky tärskystä. Olivat käyneet Jorvin sairaalassa päivystyksessä, mutta mitä ne siellä tekevät vanhalle ihmiselle. Katsovat että pysyy pystyssä ja ei valita, kotiin ja näkemiin. Vähän huolestuttaa.

Ilta rutiinilla kaupoilla ja elpymään. Kokeilin paikallista salamipitsaa iltapalana, toimii. Nikolas osti kaupasta naudanlihaa ja aikoi tehdä omat sapuskat.

Ilahduttavaa on se, että netti lähti viimein pelittämään. Yhteydenpito helpottui ja Netflix ei pätki.


Sunnuntai 17.12

Nikolas kehui onnistuneensa omassa ruuanlaitossaan, ja vielä mainitsi, että kuinka hyvää korianteri oli. En voi sietää korianteria.

Täällä olon aikana on alitajuntaa kalvanut eräs pieni nimimörkö. Täällä on sähkö- ja instrumentointiurakoitsija TSB, Technical Service Bureau Co. Aikoinaan työskennellessäni Romaniassa, meillä oli työmaalla myös urakoitsijana TSB, mutta ei sama, tämän lyhenne tulee nimestä Tecnoservice Bucharest S.A. Onko jossain, sairasmielinen öttiäinen joka kääntelee namikoita siten, että tulee tällaisia yhteen sattumia?

Tänään työmaalle saapui urakoitsijan maalausasiantuntija tarkastamaan teräsrakenteiden maalauksia. Polemiikki on ollut maalauksen laadusta, nyt sitä sitten tarkastetaan oikein isolla konklaavilla. Oli kulma yli kaksikymmentä miestä ja naista piirissä palkin ympärillä ihmettelemässä mittauksia. Ei tarvinnut osallistua niihin karnevaaleihin. Hannu sanoi, että ei ole eläessään ollut moisessa sessiossa. Urakoitsija siis yllätti ja järjesti hänelle uuden kokemuksen.

Juha on seurannut asiakkaan urakkaan kuuluvan sähkötilan rakentamista. Taustana tähän, uusi sähkötila rakennetaan vanhan sähkö- ja automaatiorakennuksen päälle, noin kahdeksan metrin korkeuteen. Viikonpäivät katolla on tapahtunut jonkin sortin edistymää, on siivottu rakennusjätteitä pois ja hilattu tarvikkeita ylös sekä aloitettu pystypilareiden raudoitusten tekoa, lisäksi jonkinlainen valulaudoitus oli tehty. Tämä kaikki on tapahtunut muutaman miehen toimesta. Tänään sitten jysähti, tai niin ainakin luultiin. Katolle ilmestyi ensin neljä ukkoa hetkeksi aikaa, sitten sieltä hävisi kolme ja enne, kun se viimeinenkin lähti pois, niin se purki viikolla tehdyt laudoitukset.

Olin taasen yhteydessä vanhempiini, mutsilla edelleen päänsärky. Patistelin lähtemään lääkäriin, mutta mikäs teet jääräpäisille ihmisille, joo joo sitten huomenna. No ajattelin, että kokeillaan toista kautta, josko Cristinan (vaimoni) saisi puhuttua niihin järkeä, joten pyysin häntä soittamaan vanhemmilleni. Seurataan tilannetta, ei hyvä juttu.

Ilta elpyen ja pyykinpesukonetta kuunnelle. Juhaan iski reippailuhenki, näyttää tulevan kerran viikossa.

Tuntuu siltä, kuin jäisi jotain tärkeää kerrottavaa kertomatta. On tuo ihmismieli vaan sellainen, että kun se pistää jonkin pimentoon, niin siellä on ja pysyy. Viime viikolla kehittelimme työmaalla muutaman vitsin tyngän, mutta ei vain muistu mieleen, miten ne menivät. Pitäisi olla koko ajan muistiinpanovehkeet käsillä, jotta saisi kaikki hetket kirjattua muistiin.

Täytyy sanoa, että ilman näin rentoja tyyppejä jotka ovat liikenteessä, niin tätä ei jaksaisi pidemmän päälle.  Kevyt sanailu kuuluu aina asiaan, ja jos täällä olisi tiukkapipoja, niin vaikeaksi menisi. Se näissä komennuksissa on, että jokaista autetaan ja tuetaan jaksamaan eteenpäin.


Maanantai 18.12.

Aamun havainnot. Normi herätys, ei vaikeuksia siinä, työmatkalla koira jäi edessä ajavan auton alle, ei kuollut mutta sattui varmasti kunnolla, mamma taapersi tuttuun tapaansa kohti omaa päämäärää, aurinko nousee hiukan myöhemmin kuin muina aamuina, lämpötila 15-20 välissä ja aurinko paistaa.

Työmaalla eletään seisokkiaikaa. Naapurilaitoksella olivat tössineet rikkivedyn kanssa, ja nyt sitä ei ole käytettäväksi asiakkaan prosessiin. Laitos on tosi hiljainen, vaikka luulisi, että täällä on kova hulina päällä erilaisten huoltotöiden muodossa, vaan ei. Nämä mennä lampsii hissukseen tai ei niitä oikeastaan näy kun ovat jossain piilossa.

Teräsrakenne farssi jatkuu edelleen. Saa nähdä koska joku tekee päätöksen siitä, että mitä tehdään rakenteiden maalauksille. Ei taida tänä vuonna rakenteet nousta pystyyn.

Sähköurakoitsija sentään tekee sen mitä näissä olosuhteissa pystyy. On saatu kaksi taajuusmuuttajaa seinään kiinni ja hyllyt sekä kaapelit vedettyä niiden ympärille. Neljästä osa-alueesta sähköurakka on se jossa työt vielä jollain tavalla etenevät. Teräkset lojuvat tontilla, eivät ole menossa asennukseen. Putkiston osalta muutaman vanhan putken katkaisu, mutta ei uusia linjoja teossa. Instrumentoinnissa odotellaan parempia ilmoja, eli ei mestaa asennuksille. Mennä päivinä nousi ajatus, jos asennettaisiin nyt paikoillaan oleviin ilman esilämmittimeen ja lauhdesäiliöön instrumentit, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin nopeasti. Näiden laitteiden ympärillä huseeraavat vielä mekanistit ja putkarit, joten niille paikoille ei ole instrumenttiasentajilla asiaa vielä toviin.

Nikolas on nyt ollut kolme viikkoa Jordaniassa ja meillä on kolmen viikon turistiviisumi. Asiakasta pyydettiin järjestämään viisumin pidennyt muutama päivä taaksepäin. Nyt kun asiaa tiedusteltiin, niin asiakkaan vastaus oli, että mene passitarkastukseen ja hymyile. Lisä ohjeena, jos haluavat rahaa niin maksa ja laita kustannukset matkalaskuun. Katsotaan millainen hässäkkä perjantaina alkaa tämän tiimoilta. Ilmoitettiin Juhan kanssa Nikolakselle, että hän kulkee 10 metriä meidän perässä, jotta me ainakin pääsemme tullista läpi ilman ongelmia. Just joking.

Ilta vietettiin kaupungilla käyskennellen ja uusia kauppapaikkoja katsastellen. Oli sellainen iso peltivarasto ”lato” joka oli täynnä, pääasiassa kiinasta ja turkista tuotua, tavaraa. Ei ostettu mitään sieltä.

Juha ja Nikolas täydensivät lahjapussia erilaisilla tuotteilla, oli kimaltelevaa ja pehmeää. Sain myös itse kerättyä lahjat lähipiirille, jääköön nyt kumminkin tieto tuotteista paljastamatta.


Tiistai 19.12

Aamupäivällä asiakkaan sähkövalvoja tuli yllättäen ilmoittamaan, että puolentunnin sisällä toimistosta lähtee sähköt ja katkos kestää noin kaksi tuntia. Olivat tekemässä yhteen sähkökeskukseen katkaisijamuutosta. Yleensä tällaisissa tapauksissa ilmoitetaan päivää ennen, mutta se ei taida olla täällä tapana. Hannu ei tykännyt menettelystä.

Tilanne työmaalla pyörii edelleen pitkälti teräsrakenteiden maalausten ympärillä. Mikään ei etene, jos tätä asiaa ei ratkaista. Tilattiin seuraavan kierroksen liput, Nikolas viettää viikon suomessa ja minä ja Juha kaksi, ainakin vielä tässä vaiheessa tolanne on näin.

Tänään avattiin keskustelu höyrylinjan orifice plate:n ympärillä. Kuka toimittaa mittaukseen liittyvät laipat ja muut tarvittavat asennustarvikkeet. Saa nähdä miten asiakas kommentoi asiaa, ovat kuitenkin vastuussa tämän mittauksen hankinnasta.

Ilta kämpillä jonkin sortin munakasta kokaten, Juha väitti syötäväksi. Kyllä sillä nälkä lähti. Nikolas oli ollut jälleen kaupoilla ja tulla pyyhälsi into pinkeenä meidän puolelle esittelemään ostoksiaan. Kantoi sisään kaksi pölyimurin kokoista imukuppiammuksia sylkevää konekivääriä. Hän ilmoitti niiden menevät joululahjoiksi kummitytöille, iät kuusi ja seitsemän. Tyttöjen isälle, Nikolas oli jo aiemmin ostanut nuchakut. Onhan taas lisää hämmästeltävää tullimiehillä. Suomipoika tulee tulliin, viisumi vanhentunut, passissa Israelin leima, laukussa kaksi helvetillisen kokoista konekivääriä, nuchakut ja pussi ”ruohon” näköistä maustetta. Täytynee vielä täydentää sitä tullimiehen hämmennystä, kun se kysyy Nikolaksen nimeä. Sillä Nikolaksen nimen alkuosa Niko tarkoittaa Arabiaksi F..k him, ei mitenkään hyvä lempinimi täällä. Se on yksi syy kutsua häntä Kakeksi, näin eivät paikalliset reakoi turhia. Että sain hyvät naurut tätä kirjoittaessa, kun kuvittelin Tullimiehen ilmeitä ja reaktioita.

Näihin aatoksiin ja unten maille. Öitä.


Keskiviikko 20.12

Aamu valkeni, minun kohdalla yllättäen enne oman kellon soittoa, kuulin Juhan kellon, joka oli laitettu klo 6:10 soimaan.

Matkalla töihin moottoritiellä oli yksi kaivokansi vasemmalla kaistalla lähtenyt pois. Itseasiassa se oli jo eilen poissa. Eilen reikään oli tungettu pahvia ja fillarin rengas. Tänään ko. kohtaan oli roudattu petoni porsas, eikä mikään pieni malli. Ei minkään sortin varoitusmerkkiä tai -valoa. Täällä kun pimeys laskeutuu noin viiden aikaa ja päivä valkenee noin puoli seitsemän aikaan, niin on siinä aikamoinen ylläri autoilijalle, kun huristelee alamäkeä toista sataa lasissa ja kaistalla on vastassa betonijärkäle.

Toimistojamme siivoaa reipas nuorimies, nimeltään Anuus. Kyllä hymyilytti, kun kertoi nimensä. Täällä pestään joka päivä lattiat vedellä, johon on lisätty miestä väkevämpää liuosta. Hyvin aukeaa nenu. Aamuisin kun toimiston ovet avataan, niin vastaan pöllähtää kostea ja väkevä pesuaineen löyhkä.

Tänään päästiin asennuksissa uudelle alueelle, ION. Instru-urakkaan tällä alueella kuuluu kaikkiaan yksi runkokaapeli ja sitten homma stoppaa kun ei ole teräsrakenteita eikä prosessilaitteita asennettu. Päästäänköhän tällä viikolla yli yhden prosentin valmiusasteeseen.

Ollaan pari viikkoa keskusteltu kahden kaapelihyllyn tilapäisestä purkamisesta ja kaapeleiden tukemisesta. Nyt kun olisi hyvä hetki tehdä se, niin toimen asiakkaan E&A-valvojasta aloitti älämölön ja kutsui kunnossapitopäällikön katsomaan tilannetta. Viittelöinnin ja selittelyn jälkeen päättivät, että ei tehdä kyseistä työtä, vaan jätetään se myöhempään ajan kohtaa, jolloin on varsinainen seisokki. Nyt vaan olisi ollut hyvä tehdä tällainen pikkuhomma pois, kun urakoitsijalla on aikaa ja varsinaisen seisokin aikana samalla tontilla huseeraavat teräsrakenne miehet, mekanistit sekä putkarit. Eli jäi homma tekemättä ja urakoitsija seisoo tumput suorana, hyvin tehokasta.

Teräsrakenteiden asentaminen saatiin tänään monen mutkan jälkeen käyntiin. Vielä ennen kuin työ alkoi, niin asiakkaan rakennusvalvoja tuli pysäyttämään työn aloituksen. Hän valvoo uuden sähkötilan rakennustöitä ja nyt juuri samana päivänä samaan aikaan oli tulossa betoniauto tuomaan betonia uusien pilarien valua varten. Tästä asiakas ei ollut tiedottanut projektia millään tavalla vaan meinasivat jyrätä projektin. Hannun diplomaatin taidot taas kerran muuttivat tilanteen projektin hyväksi ja kaksi ensimmäistä teräspilaria nostettiin pystyyn. Huomenna työt jatkuvat. Asiakkaan pilarivalu siirtyi iltalöysiin.

Illalla Nikolas kantoi kaupasta ostamaansa juusto(karva)kakkua. Hetken etsimisen jälkeen löytyi googelista tälle ällömakealle herkulle nimikin, Kunafa. Jos tätä pitäisi syödä joka päivä, niin kyllä kiloja aölkaisi tulemaan urakalla, sillä herkku on kyllästetty siirapilla.

Pakkaaminen mielessä, mutta ei jaksa kauheasti stressata moisen kanssa, yritän mahduttaa kaiken mukaan otettavan reppuun.


Torstai 21.12

Viimeinen työpäivä enne lomaa. Kaksijakoiset ajatukset, kiva lähteä kotiin mutta ei siihen loskaan joka siellä odottaa. Tänään paikallinen lämpötila lähentelee 30 astetta, kiva leppoinen ilma. Pojat vähän valittelevat lämmöstä, mutta minulle passaa.

Vaikuttaa siltä, että sähkö- ja instrumenttiurakoitsija osaa hommansa, kunhan saadaan mestaa mitä tehdä.

Eilen aamulla urakoitsijan asentajat seisoskelivat sähkötilan ulkopuolella odotellen asiakkaan valvojaa, jonka tarkoitus on päästää heidät sisään sähköhuoneeseen. Urakoitsijan nokalle tai valvojalle ei ole annettu avaimia, joten siellä ne poloset odottelivat ja viettivät aikaa. Kuinka tehotonta. No, tästä viestitin projektin joka-aamuiseen palaveriin, toivoen että me, Juha ja minä, voisimme avata tarvittaessa ovet ja urakoitsija pääsisi heti hommiin, kun ovat paikalla. Lupa saatiin ja tänään se sitten osoittautui hyväksi päätökseksi. Taas oli puolen kymmentä ukkoa ovien ulkopuolella kyykkimässä ja odottelemassa. Ei kun ovi auki ja homma käyntiin.

Jordaniassa on maanantaina yleinen vapaapäivä joulun kunniaksi. En vaan vielä saanut käsitystä siitä miksi tällainen pyhä on täällä olemassa, sillä väestöstä vain 6% on ristittyjä, loput islamin uskoisia.

Iltapäivää kohden työmaa rauhoittui muilta osin paitsi teräsrakentamisen osalta, Hannulle tämä tiesi pidempää työpäivää. Nyt kun nämä työt ovat alkaneet, niin Hannulta paloi joululoma, hän jää tänne valvomaan asennustöitä.

Kämpillä latasin selkäreppuun ne tavarat, jotka aion ottaa mukaan suomeen. Lopputulos tasan kahdeksan kiloa, joka on käsimatkatavaran sallittu paino. Nikolaksella on kova suoritus paine joululahjojen takia, oli taas kaupungilla tekemässä viimeisiä ostoksia. Ei tietoa onnistuiko.

Kävin hakemassa iltapalaksi salamipitsan ja pyysin peperoneja lisäksi makua antamaan. Tuli hyvä pitsa, joka oli mukava huutoa alas ohrasellaisella.


Perjantai 22.12

Matkapäivä…

Tokkuraisena ennen kellon soittoa ylös, aamutoimiin. Pakkaamisen viimeistely ja aamupalaksi eilistä pitsaa, muutama slaissi. Seitsemältä asiakkaan auto ja kuski, ei saa sanoa autonkuljettajaksi, sillä hemmo on ylennetty projektin ajaksi valvojaksi, vei meidät lentokentälle. Kyllä kaikki näyttää erilaiselta valoisaan aikaan, kenttä hiukan kaupungin ulkopuolella, valvotulla alueella porttien takana. Taksit odottivat asiakkaita myös porttien ulkopuolella ei terminaalin edustalla kuten olen muualla tottunut näkemään.

Alkoi jännitys millaisen reaktion Nikolaksen pakaasit aiheuttavat, nyt kun näin miten iso matkalaukku hänellä on mukana ja se on täynnä tavaraa. Ensimmäiseen turvatarkastukseen mennään peräkanaa, Juha, minä ja Nikolas taktisesti viimeisenä. Juhan ja minun laukut eivät kiinnosta, ainoastaan minun polvinivel, joka on teko sellainen, titaania ja muovia, aiheuttaa portissa rääkäisyn. Sitä sitten tutkitaan koko ukko, tämä on minulle tuttu kuvio jo vuodesta 2013. Ensin käsikopelolla etu- ja takapuolelta, sitten käsitutkain, sen jälkeen jalka erilliseen läpivalaisulaitteeseen, tämän jälkeen kengät pois ja ne läpivalaistaan, kaikki tämä on muodostunut rutiiniksi, joten ei enää ärsytä ottaa vai aikansa. Vielä en ole joutunut ”syvempään” tutkiskeluun, hyvä niin. Palataan Nikolakseen ja hänen arsenaaliinsa. Turvatarkastaja halusi, tietenkin, hänen avaavan laukkunsa. Joka kerta kun tarkastaja otti jonkin esineen pois laukusta, niin hän pyöritteli päätään. Näki, kuinka Nikolaksella huolestuneisuus kasvoi ja takaraivossa jäyti ajatus, että tähänkö tämä nyt tyssäsi. Sitten yhtä nopeasti kuin tarkastus oli alkanut, se myös loppui. Tavarat takaisin matkalaukkuun ja hyvän päivän toivotukset. Se siitä, ei mitään suurta draamaa, eikä massiivista poliisioperaatiota. Lipputiskille, josta maihinnousikortit matkaan ja konetta odottelemaan vielä toisen turvatarkastuksen läpi.

Päästiin Ammaniin aikataulun mukaisesti jossa taas uusi satsi turvatarkastuksia. Tämän jälkeen tiemme erkanivat, lähti suunnistamaan Lontoon konetta kohden, Juha ja minä Wienin konetta kohden. Lähtivät eri siivistä terminaalia.

Matka kotia kohden sujui ilman suurempia kommelluksia, paitsi Finski oli myöhässä noin 35 minuuttia, kun saavuttiin Helsinkiin. Hiukan ärtynyt olo, Finski ei tarjoile lennollaan mitään, paitsi kahvia (juomakelvotonta), teetä (en ole kipeä), mustikkamehua (en ole edelleenkään kipeä) ja vettä (nestetasapaino on tärkeä). Eikä ole videoruutua käytössä josta voisi katsoa tai kuunnella jotain ajanvietteeksi. En enää yhtään ihmettele, että kuluttajariitalautakuntaa valitetaan Finskin toiminnasta yhä enemmän. Vuoden 2017 tilastoissa Finski komeilee, ei mairittelevasti, noin 700 tapauksella.

Kotiin joulua viettämään. Jatkan kirjoittelua, kun taas on asiaa tai Jordaniaan lähtö koittaa, näillä näkymin 9.1.


Toivotan kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta / Season’s Greetings and Happy New Year for everyone.