Jatketaan sähkötilasta ja sen valmistumisesta kirjoittamista, koska se antaa hyvän kuvan asioiden etenemisestä tässä yrityskultruutissa.

Katto on saatu paikoilleen ja on se mahdollisesti vesitiivis. Niin tuli sähkökeskuksista myös työmaalle kolmessa kuljetupalassa.

Jäin jossain vaiheessa miettimään sitä ”riemun ja ihmetyksen” määrää kun saada uusi ”lelu”. Näille ”idä ihmeille” tämä oli iso päivä, onhan tämä keskus noin 20% lisäys heidän keskuskapasiteettiin.

Niille jotka ovat olleet mukana isoissa projekteissa, on neljä metriä keskusta yksi pieraisu Saharassa, ei kuulu eikä häiritse muita. Sperspektiiviä, muistan kun suunniteltiin Indonesian projektissa sähkötiloja, joiden pituus oli noin sata metriä ja keskuksia oli seitsemässä rivissä sekä muuntaja alakerrassa vajaat kolmekymmentä kappaletta. Tällaista sähkötilaa voi ehkä jo sanoa isoksi. Niin ja se oli yksi nistä 30 eri osastosta, joihin suunnittelua tehtiin, joskin isoimmasta päästä.

Jätetään lainausmerkit ja jatketaan tarinaa.

Keskus tuli tontille, asiasta vastuussa asiakas, eivät juurikaan infoa projektia miten edetään, heillehän kaikki on selvää. Ensimmäinen hämmennyksen paikka. Mihin keskukset puretaan, kun projekti, jonka vastuulla on muu projektiin liittyvä nosto ja asennustyö, nämä vaativat omat tilansa, suunnittelussa ja aikataulutuksensa. Työmaapälikkönä Hannu otti tilanteen haltuun Suomalaisella jämäkkyydellä ja ammattitaidolla. Hän järjesteli asiat siihen malliin, että keskukset purettiin nostoalueelle ripeästi ja lähtivät nousemaan pala kerrallaan kohti uutta sähkötilaa. Helpottava asia tässä on, että uuden sähkötilan edessä on hyvin tilaa, vahaa kattoa, jossa voi vekslata ja pyöritellä keskuksen pätkiä, ennen sisään haalausta. Suunnitelmista poiketen uusi MCC kääntyi yhdeksänkymmentä astetta ja löysi itselleen paikan. Itseasiassa näyttää hyvältä. Pitää muistuttaa, että asiakas muutti tilan kokoa matkalla siten, että siitä tuli pitempi, kuin oli alunperin tarkoitus.

Keskus lattiaan kiinni pienen neuvottelun jälkeen, paikalliseen tapaan, paljon käsiä ja paljon matokieltä. Siinä se nyt kököttää valmiina seuraavaan vaiheeseen. Saatiin lupa asentaa hyllyt, Juha seurasi, asiakas ideoi ja asiakas esitti oman näkemyksensä asiasta. Alkuperäiset suunnitelmat lensivät kankkulan kaivoon kun keskus ei tullutkaan siihen mihin sen piti tulla.

Hiljalleen alkoivat kaapelit hinautua sähkötilaan sisää, ei sentään heti keskuksiin kiinni. Asiakas keksi taas uuden tehtävän ennen kuin urakoitsija sai luvan kytkentätöille. Keskukselle pitää tehdä uudelleen sähköiset testit jotka on jo tehtaalla tehty. Taas odotusta asennustöihin. Kaikki ne päätökset, tähän asti, jotka asiakas on tehnyt tämän keskuksen osalta, ovat viivästyttäneet sähköasennuksista usealla kuukaudella. Kun viimeinkin saatiin lupa kytkentätöille, oltiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

 

Otetaan tässä välissä myös perspektiiviä muihinkin tapahtumiin jota on tapahtunut talven aikana.

Iltojen iloksi hommattiin Uno-kortit joita ollaan läiskitty sillä intensiivillä, että piti hommata toinen setti, kun edellisessä alkoi olla liikaa tuntokortteja. Unokorttin peluu antaa hiukan käsitystä niistä vapaa-ajan vietto mahdollisuuksista joita täällä on. Kaupunkiakaan ei viitsi ees taas talsia ja pubissa aikaansa viettää. Joten korttien läiskiminen on ihan hyvää viihdettä lyhyiden iltojen aikana. Lyhyet siksi, että tehdään kymmenestä kymmeneen ja puoleen tuntiin töitä työmaalla sekä tämän päälle työmatka noin puoli tuntia. Jos vielä käy ruokakaupoilla ei paljoakaan jää vapaata.

Isompana muutoksena asennusvalvojien ryhmään on se, että Juha palasi takaisin Suomeen ja Juri otti hänen paikkansa sähköasennusten valvojana. Juhan työmaalta pois siirtymiseen ei liity minkäänlaisia ammatillisia syitä. Juhalle paljon kiitoksia ajasta joka vietettiin yhdessä työmaalla ja vapaalla. Päällimmäisenä jää mieleen hiljainen hihittely, kun Juha katsoi ja kuunteli komediapätkiä netin syövereistä.

Toinen iso muutos on ollut aikataulullinen. Urakoitsija on saanut kaksi viikkoa lisäaikaa asennuksille ennen seisokkitöiden aloittamista. Tähän siirtoon johtaneita syitä on useita ja en niitä ala tässä blogissa läpi käymään.

Samalla kun projekti on edennyt hitaasti, onneksi vain eteenpäin, on kevät saapunut Aqabaan. Epävakaan tammi- ja helmikuun jälkeen päivälämpötila on hivuttautunut vajaaseen kolmeen kymmeneen. Aurinko paistaa helottaa yleensä pilvettömältä taivaalta. Epävakaus tarkoittaa tässä sitä, että tuon parin kuukauden aikana saatiin muutaman kerran lyhyitä vesisadekuuroja.