Lauantai 13.1

Rutiinilla duuniin, työmaalla hiljaista, ei asiakasta eikä urakoitsijaa (E&I hemmot ovat vielä tietämättömissä). Yritin saada aikaan jonkinlaista järjestystä tulevista töistä. Hankala keksiä mitään mistä ihan oikeasti päästäisiin aloittamaan, kun mekanistit mesoavat vielä tontilla. Teräsrunko nousee hitaasti mutta varmasti ylöspäin ja siinä samalla hilaantuvat laitteet tasoille.

Instrumentteja päästään asentamaan vasta sitten kun ritilätasot tulevat paikoilleen. On edes jokin suoja tehdä hommia uudella osalla.

Safka vaikuttaa vielä asialliselta, katsotaan kauanko tätä kestää. Niin ja kelit ovat edelleen suotuista, reilu 20 asetetta ja auringonpaistetta.

Iltapäivästä E&I urakoitsijan managerit saapuivat paikalle ja käytiin katsastamassa vanhan puolen yhden kotelon paikka. Aikovat asentaa sen huomenna, kun asentajat ovat paikalla. Näytti siltä, että viettivät aikaa tontilla kaksi tuntia. Olihan pitkä työpäivä heillä.

Illat ovat ainaista rimpuilua wlan yhteyksien kanssa. Taitaa olla niin, että yhteys ulos talosta on eri hidas sekä reitittimet vanhentuneita. Tässä maassa tarvittaisiin joku joka vetäisi nopean kuidun kaupunkiin ja kyllä alkaisi rokata.

Juha teki illalla lenkin ja kävi leipäkaupassa, jossa aika usein käydään. Tällä kertaa paikan pitäjä aluksi tiedusteli, että mistä kaukaa sitä vieras oli ja kun sai vastaukseksi, että Suomesta niin, oli alkanut esitellä leipätuotantoa. Juha sai nähdä leipäkoneen, joka tekee automaattisesti pitaleivän näköisiä lämisköjä. Olivat kovasti ylpeitä koneestaan, mutta kun työntekijä oli alkanut esitellä käsituotantoa, niin ”omistaja” oli keskeyttänyt tämän ja ohjannut Juha pois tuotantotiloista. Ja sitten se juju, tietenkin esittely kierros maksoi, yhden JOD:n.

 

Sunnuntai 14.1

Rutiinit ei petä, aamutoimen suoritus sujuu lähestulkoon silmät ummessa ja aikataulutetusti. Eli vaikka herätys pärähtää soimaan 6:20, niin silti vielä menee ainakin vartti, kun sitä oikeasti herää. Tältäköhän zombista tuntuu, kun tekee asioita unen ja valveen rajamailla?

Nyt on sitten ensimmäinen jakokotelo asennettu prosessiin, ai että tuli tukeva. Asiakas on erittäin tyytyväinen, vaikka se vaati hiukan keskustelua, että saatiin asennustapa menemään läpi.

Mutta totuuden nimissä on todettava seuraavaa. Kotelo on kyllä paikallaan ja hyvän näköinen, rosteria, kiiltää kivasti auringon paisteessa. Mutta kun kotelon sisällä ei ole kalustusta niin eipä, sillä kotelolla mitään tehdä. Siitä puuttuu läpivientinipat, riviliittimet ja muut värmeet. Ehkä onkin parempi, että kotelo on kääritty muoviin, ei likaannu eikä näy niin kauaksi. Katsotaan millainen häslinki alkaa varusteiden asentamisista.

Mekanistit ovat saaneet luvan jatkaa asennuksia niin kauan kuin päivänvaloa riittää, tarkoittaa hommien jatkamista vähän yli viiden, lisäystä normipäivään noin tunti. Vaikka valoisaa aikaa on noin kymmenen ja puoli tuntia, mutta kun aurinko nousee puoli seitsemän aikaan, niin iltasesta tulee äkäsee pimeetä.

 

Maanantai 15.1

Tänään rutiiniin tuli särö, sillä Nikolas on Ammanissa tarkastamassa putkiesivalmisteita ja me muut mentiin yhdellä autolla työmaalle. Yleensä minä ja Juha ollaan oltu valmiina lähtemään noin kymmentä yli seitsemän, kun taas Hannu on valunut kadun varteen pikkasen myöhemmin. Tänään hän oli vähän enemmän myöhässä, joten päästiin lähtemään noin kaksikymmentä yli liikenteeseen. Matkaan tuli myös lisä viivytys, kun satamasta lähti liikenteeseen tuulimyllyn potkurin lavat. No tämä viivytys ei ollut kuskin mieleen, johtuen kellokorttisysteemistä ja siitä miten tunteja kirjataan jne. Joka tapauksessa takalaita hänen osaltaan leimaukselle oli seitsemän neljäkymmentäneljä. Normaalisti kuskit ajelevat hiukan yli nopeusrajoitusten, 80-100 km/h mittarin mukaan. Nyt lennettiin 100-140 km/h vahalla Kia kotterolla, jonka ohjattavuus on valtamerilaivan luokkaa ja jousitus on nähnyt parhaat päivänsä joskus vuosituhannen alussa. Kerittiin.

Tänään oli asiakkaan edustajissa virtaa, heti aamusta kaksin kappalein ryntäs konttoriin ja pyysivät, että aloitetaan instrumenttien tarkastukset. No sovittiin, että aloitetaan iltapäivästä lounaan jälkeen, ei näkynyt enää ukkoja iltapäivästä. Siinä oli se innostus, mihin lie oli kadonnut. Ei hättiä mitiä minulla askaretta riittää. Kuten urakoitsijan toimittamien materiaalien tarkastus, nyt oli vuorossa impulssiputket ja suojaputket. Lisäksi suunnitelmia pitää plärätä läpi, jotta ymmärtää mitä on haluttu ja minnekin.

Illalla piipahdettiin kaupungilla jääkaapin täytettä hakemassa. Käytiin myös leipäkaupassa, siinä samassa johonka Juha tutusti paremmin. Bongasin pitaleivän näköisen mutta groisanttitaikinasta tehdyn evään. Oli hyvää, tuli syötyä koko lämiskä pois, kun kävelin takaisin kämpille, täytynee käydä joku päivä hakemassa lisää niitä lämisköjä, menevät hyvin aamupalasta tai kahvileipänä.

Kahvista tulikin mieleen kahvisuotimet. Täältä on vaikea löytää suodatinpapereita kahvinkeittimeen ja jos niitä on, ovat ne ihan törkeen hintaisia. 50 kpl maksaa kahdeksan JOD:ia noin kymmenen euroa.

 

Tiistai 16.1.

Aamu, pälkähti päähän, että voisihan sitä joskus syödä puuroa näin aamulla. Mutta kun ei ole puuroaineksia eikä ole muuten kattilaakaan. Tietenkin voisihan sitä heittäytyä ”Henkaksi” ja tehdä se mikrossa. Mutta kun ei ole aineksia.

Tänään päästiin tarkastamaan ne laitteet, jotka piti tarkastaa jo eilen. Sujui sutjakkaasti, kun ei niitä montaa ollut, vaikka laatikoiden koot antoivat muuta olettaa. Vermeet löysi paikkansa varastohyllystä ja jäivät odottamaan iloisempia asennusaikoja.

Urakoitsija sai asennettua seuraavan ”tyhjän” kotelon prosessiin, vanhalle puolelle. Kuten jo aiemmin ounastelin, niin ollaan tänään keskusteltu läpivientinippojen asennuksista. Odotellaan huomiseksi urakoitsijan ehdotusta siitä, miten saadaan kaikki nipat mahtumaan kotelon laippaan. Jos olisi käytössä normi instrumentointikaapelit, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun on asennuksessa armeeratut kaapelit niin tämä kasvattaa nippojen koot vähintään yhdellä pykälällä isommiksi.

Lounas, tähän asti ollut maukasta ja hyvää, mutta tänään palattiin joulua edeltäneelle tasolle. Pettymys ja jäi paha mieli. Joten lampsin töiden jälkeen noutopizzaa hakemaan, kolme JOD:ia salamipizzasta ei ole paha hinta, kun se vielä maistuukin hyvälle.

Uuden sähkötilan rakennustyöt… ei edisty… viikko mennyt eikä mitään ole tapahtunut. Alkaa pikkuhiljaa hirvittää tämä osuus.

Ilta kirjallisen tuotannon parissa ja pizzaa napostellen. Punaviini olisi ollut mukava lisä tähän, mutta eipä tullut mieleen hankkia sitä. Niin alkoholi ja Aqaba. Täällä saa erikoisliikkeistä alkoholia, joita on kaupungilla muutamia. Tavallisissa ruokakaupoissa on tarjolla alkoholittomia juomia kasapäin myös olutta. Hinnat ovat suomen hinnoissa tai hiukan alle. On täällä joitakin ravintoloita joista saa alkoholijuomia, mutta ei viitsi lähteä kaupungille hortoilee a:n vaikutuksen alaisena. Parempi napotella kämpillä ne oluet jotka jaksaa ja viitsii kantaa.