Olivat aikaistaneet aamulla lähtöä puoli seitsemään, joten nyt oli herätys 5:50, ei meikäläisen kropalle sopiva ajankohta.

Työmaalle saavuttuani kiinnitin huomiota hiljaisuuteen, joka vallitsi tontilla. Seisokki oli tosiaan alkanut.

Aamu sujui tilanteeseen tutustuen ja urakoitsijaa haastatellen. Eivät olleet kovinkaan paljon saaneet aikaiseksi viikon aikana jonka olin poissa. Ja näytti siltä, että eivät tule saamaankaan lähiaikoina instrumenttiasennuksia eteenpäin. Iso joukko porukkaa on merivesipumppaamon kimpussa ja urakoitsijan tarmo keskittyy tähän. Merivesipumppaamolla tehdään sekä mekaanisia että sähköteknisiä töitä.

Jokunen tiimi oli tekemässä tehtaalla sähkökaapelivetohommia.

Tontilla oli kasapäin asiakkaan ns. supervisoreita vahtimassa tie-in pisteiden valmistumista.

Taustaa tähän. Nikolai oli jo toista viikkoa sitten luennoinut ja näyttänyt Navis- mallista asiakkaan edustajille tie-in pisteiden sijainnit. Näihin kahteen tilaisuuteen oli osallistunut noin 60 henkilöä.

No nyt kun laitos seisoo, niin lähes kaikki laitoksen henkilöt ovat päivävuorossa ja osallistuvat seisokkiin tavalla tai toisella. Työmaalle on muodostunut erilaisia seurusteluryhmiä, osa näkyvillä ja osa yrittää piiloutua jonkin isomman rakenteen suojaan. Ne jotka ovat muka kiinnostuneita ja ymmärtävinään mitä on menossa, niin kamerat laulavat ja Whatsupp ryhmään lähetetään kommenttia työ edistymisestä tai ennemminkin siihen liittyvistä epäselvyyksistä tai näennäisistä ongelmista.

Hannu kertoi, että ensimmäisenä seisokkipäivänä oli täysi sekasorto, kun kaikki halusivat olla osallisena asennushommissa. Tietäähän sen jo tavallinenkin taaplaaja, että mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. Hannu joutui hätistämään ylimääräiset henkilöt kohteista pois, tehden sen Hannumaiseen kohteliaaseen tyyliinsä. On miehellä paksu nahka.

Olin huomannut, että urakoitsija oli vapaani aikana alkanut lipsua päiväraporttien tekeminen. Oltiin aikaisemmin jo sovittu, että joka päivä viimeistään 17:45 he toimittavat raportin siitä mitä ovat saaneet aikaiseksi. Soitin urakoitsijan edustajalle noin 17:40 ja tiedustelin raporttia, niin pirulaiset olivat jo livahtaneet työmaalta pois. Piti hiukan kovistella, Nikolai ja Juri voivat ehkä siitä sitten kertoa enemmän, sillä taisivat kuulla koko keskustelun aika selvästi.

Eilisen innoittamana innostuin illalla paistamaan naudan ulkofileettä, vihanneksia ja kasviksia, kastikkeena chilimajonesia. 400g protskua on ihan hyvä dieetti annos iltaa. Ai niin, täällä edelleenkin perus mättö päivällä on kanaa ja riisiä. Fyi faan.

Keskiviikko 28.3

Yöllä ja aamulla oli ollut näköjään pientä vesisadetta tai kosteutta sekä hiekkapölyä ilmassa, kun autot olivat kuorrutettu punaisella pölyllä ja valumajäljillä. Ilmakin oli punertava hiekkapölystä.

Työmaalla jatkui sama meininki. Urakoitsija teki omaan tahtiinsa tie-in kohteita ja muitakin asennuksia sekä asiakas hämmensi enemmän tai vähemmän tilannetta.

Nyt oli jo seurustelukerhojen peittely jäänyt taka-alalle, sillä nyt nämä vesselit maleksivat kuka missäkin, esimerkkinä rappuset on hyvä paikka rupatella, onhan jotain mihin ahterinsa lykkää.

Urakan osalta alkavat isoimmat teräs ja laiteasennukset olla ohi, näin ollen päästään putkisto ja muihinkin asennuksiin kiinni. Kunhan vain urakoitsija myös innostuisi niitä tekemään.

Urakoitsija innostui tänään tekemään myös instru-urakkaan kuuluvia töitä, vetäisivät viimeiset seitsemän runkokaapelia tontille. Kun he innostuvat niin silloin myös tapahtuu jotain. En tiedä, mikä oli se trikkeri, joka laukaisi moisen pyrähdyksen. Näitä pyrähdyksiä tarvittaisiin vielä 64% edestä lisää, sillä aikaa koko homman hoitamiseen on ensikuun puoleen väliin saakka.

Illalla ei jaksanut lähteä mihinkään ja kun olokin oli hiukan tukkoinen. Ilmastointi sekä kotoa saatu flunssa tekevät myyräntyötään kropassa. Sentään jaksoi läiskiä Unoa muutaman kierroksen.

Torstai 29.3

Olen seurannut kiinalaisen avaruusaseman kulkua taivaalla netin välityksellä. Hyvällä onnella saattaa tuo alumiinihökötys syöksyä ilmakehään näillä main ja antaa näyttävän ilotulitukset, joko suunnasta luode tai lounas. Ja tietenkin huonolla onnella niitä kappaleita tulee maahan astin, jolloin kannattaa olla nopeat jalat.

Täytyy pistää seurantasivu kiinteästi selaimeen, jaa pitääkin selvittää onko jokin hälytysjärjestelmä olemassa, josta saisi tiedon aseman saapumisesta ilmakehään.

Eilisen kaapeliveto innostuksen seurauksena, alkoi tänään runkojen kytkentätyöt mennä eteen päin. Voi kun vielä saisi jonkun pätevän instrumenttiasentajan tinttaamaan laitteita paikoilleen prosessiin. Niin ja yksi hyvä impulssiputkien vääntelijä. Huhhuh, onkohan tuo nyt liikaa vaadittu.

Torstai ovat jotenkin masentavia päiviä, no kun on tottunut Suomessa, että tehdään töitä vielä ihan kunnolla, mutta kun täällä onkin niin kuin meillä perjantai, niin nämä poistuvat työmaalta jotakuinkin puolenpäivän aikaan. Tämän jälkeen loppujen työmiesten tekeminen on enemmän tai vähemmän tehokasta.

Iltapäivä meni tilanteen selvittelyssä ja pohtiessa miten saisin ensiviikolla urakoitsijan keskittymään myös instrumentointiasennuksiin.

Illalla käytiin porukalla syömässä kaupungilla. Sai päivänsankari Nikolas päättää paikan. Paikaksi valikoitui Copacabana ravintola. Kun paikka oli selvillä, tiedettiin jo mikä tulee olemaan menu. Valittuun settiin kuuluu alkukeitto tämän jälkeen alkaa pöytä täyttyä erilaisista salaateissa, lisukkeista ja kastikkeista. Ja nyt päästään itse asiaan, paikan omistaja alkaa tuoda pöytään tasaiseen tahtiin miekkoja, joissa on eri kohdista leikattua härkää grillattuna. Samaan hintaan kuuluu se, että näistä vartaita voi syödä niin monta kuin haluaa. Härkä on Brasilialaista black angustia, juju on siinä, että aina leikataan paistopintaa, joka on maustettu merisuolalla. Eväs tässä paikassa on mitä mainioin ja ei ole hinnalla pilattu, 25 JOD/henkilö, mutta yksi heikkous on, ei saa viiniä jolla voisi korostaa hyvän grillatun lihan makua. Tämä paikka on top 3 ravintoloiden joukossa.

Pitää mainita tässä välissä, että työporukaan on liittynyt myös Valmetin edustajat Seppo ja Pekka. He hoitavat projektissa järjestelmän HW ja SW päivitykset, ja kuten aina mallikkaasti.

Palataan Nikolaksen synttäreihin, siis hän sain valita paikan ja olla maksamatta mitään. Oltiin sen verran puupäitä, että ei tajuttu muuta lahjaa hänelle hankkimaan. Näin sitä Nikolas siirtyi ikämies sarjaan, jalkapallotermiä käyttäen. ONNEKSI OLKOON.

Käytiin vielä Irkkubupissa yksillä kaljoilla. Paikka on pieni, kun mikäkin, olisiko enempää asiakaspaikkoja kuin kaksikymmentä.

Suurin osa valkonaamoista on menossa töihin huomenna, ei koske minua, kun sovittiin Jurin kanssa, että hän hoitaa perjantaivuoron.

Unta palloon niin paljon kuin vain voi, flunssainen olo ei vain hellitä.

Olen matkalla Suomeen viikoksi vapaalle, samalla pitää sopia komennussopimuksen jatkosta, kun nykyinen loppuu kuun vaihteeseen. Saa nähdä kuinka pitkä pätkä seuraavasta reissusta tulee, onko se viikko vai neljä. Nyt on suora Iento Aqaba - Helsinki ”turisti”-tuubilla. Jalat ei mahdu suoraksi penkkien väliin, penkit ovat asetettu todella ahtaasti lähekkäin toisiaan. Voi v...u, katsotaan minkälaisia kramppeja sitä on Helsingin päässä.

Matkasta selvittiin, kun otti ns. koiranunta palloon ja yritti olla kiinnittämättä huomiota epämukavuuteen. Kone saapui HKI-Vantaa kentän uuteen osaan josta on pitkä matka juna-asemalle. On varsin sokkeloinen kulkureitti läpi terminaalin käytävien, välillä hiukan ihmetytti opasteiden niukkuus tai niiden sijoittelu.

On se vaan hieno homma, että tuli hommattua asunto radan varresta, siis kehäradan. On se vaan helppoa sekä edullista siirtyä kentältä himaan ja päinvastoin, junan kyydissä.

Sunnuntai 25.3

Huomenna takaisin komennuspaikalle, samalla lennolla lähtee pp., joka on myös käyttöönottopäällikkö, Pertti. Seisokki on alkanut tänään klo 6:00, saa nähdä millainen hässäkkä on menossa, kun päästään työmaalle. Ajatuksenasi on, että tiistai-aamuna ensimmäinen tehtävä on ottaa urakoitsijan instrumentointiporukka yhteiseen aamu-”hartauteen” ja käydä läpi turvallisuuteen liittyviä asioita. Saa nähdä kuinka ottavat tämän vastaan ja kuinka se on toteutettavissa.

Komennussopimusta ei ole allekirjoitettu vieläkään, eikä vastaesitystäkään ole näkynyt. Saattaa tulla tästä seuraavasta pätkästä lyhyt vierailu. Se on ainakin varmaa, että en ilman sopimusta jatka työskentelyä vieraassa maassa.

Maanantai 26.3

Nyt matka Aqabaan sujui paljon sutjakkaammin ja ilman hammasten kiristelyä, kun osasin asennoitua jo lähdössä, että ahdasta tulee olemaan. Onneksi oli käytäväpaikka, niin oli hiukan tilaa jalkoja heilutella.

Aqabassa oli vastassa hiekan ja kostean ilman sekoitus. Aurinko kajastin ”verhon” takaa ja lämmin tuuli hiveli ihoa.

Kämppä on edelleen siinä kunnossa, johon sen omalta osaltani jätin, ei ollut pojat saaneet kiireiltään sitä sotkettua.

Ilta meni seuraavaa työpäivää odotellen ja kuulumisia kuunnellen sekä Filet Mignon merkeissä englantilaisessa bupissa. On se vaan hyvä annos, iso pihvi, kasviksia, perunamuusia ja maukas kastike. Ellei kaupungin paras satsi, niin ainakin top 3 listalla.

Katto on saatu paikoilleen ja on se mahdollisesti vesitiivis. Niin tuli sähkökeskuksista myös työmaalle kolmessa kuljetupalassa.

Jäin jossain vaiheessa miettimään sitä ”riemun ja ihmetyksen” määrää kun saada uusi ”lelu”. Näille ”idä ihmeille” tämä oli iso päivä, onhan tämä keskus noin 20% lisäys heidän keskuskapasiteettiin.

Niille jotka ovat olleet mukana isoissa projekteissa, on neljä metriä keskusta yksi pieraisu Saharassa, ei kuulu eikä häiritse muita. Sperspektiiviä, muistan kun suunniteltiin Indonesian projektissa sähkötiloja, joiden pituus oli noin sata metriä ja keskuksia oli seitsemässä rivissä sekä muuntaja alakerrassa vajaat kolmekymmentä kappaletta. Tällaista sähkötilaa voi ehkä jo sanoa isoksi. Niin ja se oli yksi nistä 30 eri osastosta, joihin suunnittelua tehtiin, joskin isoimmasta päästä.

Jätetään lainausmerkit ja jatketaan tarinaa.

Keskus tuli tontille, asiasta vastuussa asiakas, eivät juurikaan infoa projektia miten edetään, heillehän kaikki on selvää. Ensimmäinen hämmennyksen paikka. Mihin keskukset puretaan, kun projekti, jonka vastuulla on muu projektiin liittyvä nosto ja asennustyö, nämä vaativat omat tilansa, suunnittelussa ja aikataulutuksensa. Työmaapälikkönä Hannu otti tilanteen haltuun Suomalaisella jämäkkyydellä ja ammattitaidolla. Hän järjesteli asiat siihen malliin, että keskukset purettiin nostoalueelle ripeästi ja lähtivät nousemaan pala kerrallaan kohti uutta sähkötilaa. Helpottava asia tässä on, että uuden sähkötilan edessä on hyvin tilaa, vahaa kattoa, jossa voi vekslata ja pyöritellä keskuksen pätkiä, ennen sisään haalausta. Suunnitelmista poiketen uusi MCC kääntyi yhdeksänkymmentä astetta ja löysi itselleen paikan. Itseasiassa näyttää hyvältä. Pitää muistuttaa, että asiakas muutti tilan kokoa matkalla siten, että siitä tuli pitempi, kuin oli alunperin tarkoitus.

Keskus lattiaan kiinni pienen neuvottelun jälkeen, paikalliseen tapaan, paljon käsiä ja paljon matokieltä. Siinä se nyt kököttää valmiina seuraavaan vaiheeseen. Saatiin lupa asentaa hyllyt, Juha seurasi, asiakas ideoi ja asiakas esitti oman näkemyksensä asiasta. Alkuperäiset suunnitelmat lensivät kankkulan kaivoon kun keskus ei tullutkaan siihen mihin sen piti tulla.

Hiljalleen alkoivat kaapelit hinautua sähkötilaan sisää, ei sentään heti keskuksiin kiinni. Asiakas keksi taas uuden tehtävän ennen kuin urakoitsija sai luvan kytkentätöille. Keskukselle pitää tehdä uudelleen sähköiset testit jotka on jo tehtaalla tehty. Taas odotusta asennustöihin. Kaikki ne päätökset, tähän asti, jotka asiakas on tehnyt tämän keskuksen osalta, ovat viivästyttäneet sähköasennuksista usealla kuukaudella. Kun viimeinkin saatiin lupa kytkentätöille, oltiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Otetaan tässä välissä myös perspektiiviä muihinkin tapahtumiin jota on tapahtunut talven aikana.

Iltojen iloksi hommattiin Uno-kortit joita ollaan läiskitty sillä intensiivillä, että piti hommata toinen setti, kun edellisessä alkoi olla liikaa tuntokortteja. Unokorttin peluu antaa hiukan käsitystä niistä vapaa-ajan vietto mahdollisuuksista joita täällä on. Kaupunkiakaan ei viitsi ees taas talsia ja pubissa aikaansa viettää. Joten korttien läiskiminen on ihan hyvää viihdettä lyhyiden iltojen aikana. Lyhyet siksi, että tehdään kymmenestä kymmeneen ja puoleen tuntiin töitä työmaalla sekä tämän päälle työmatka noin puoli tuntia. Jos vielä käy ruokakaupoilla ei paljoakaan jää vapaata.

Isompana muutoksena asennusvalvojien ryhmään on se, että Juha palasi takaisin Suomeen ja Juri otti hänen paikkansa sähköasennusten valvojana. Juhan työmaalta pois siirtymiseen ei liity minkäänlaisia ammatillisia syitä. Juhalle paljon kiitoksia ajasta joka vietettiin yhdessä työmaalla ja vapaalla. Päällimmäisenä jää mieleen hiljainen hihittely, kun Juha katsoi ja kuunteli komediapätkiä netin syövereistä.

Toinen iso muutos on ollut aikataulullinen. Urakoitsija on saanut kaksi viikkoa lisäaikaa asennuksille ennen seisokkitöiden aloittamista. Tähän siirtoon johtaneita syitä on useita ja en niitä ala tässä blogissa läpi käymään.

Samalla kun projekti on edennyt hitaasti, onneksi vain eteenpäin, on kevät saapunut Aqabaan. Epävakaan tammi- ja helmikuun jälkeen päivälämpötila on hivuttautunut vajaaseen kolmeen kymmeneen. Aurinko paistaa helottaa yleensä pilvettömältä taivaalta. Epävakaus tarkoittaa tässä sitä, että tuon parin kuukauden aikana saatiin muutaman kerran lyhyitä vesisadekuuroja.

…

Perjantai 23.2

On mennyt viikkoja, kun en ole mitään tekstiä saanut aikaan. Osaksi tämä johtuu siitä, että täällä olo on tullut rutiininomaiseksi ja en oikein löydä tähdellistä asiaa josta kirjoittaisi. Toisaalta kirjoittamattomuus johtuu siitä, että kirjoittaminen vaikuttaa vaikealta ja ei vaan tule ”tahroja paperille”, eikä mikään ajatus tunnu kirjoittamisen väärtiltä.

En väitä, että täällä ei mitään tapahtuisi, jo vain kyllä tapahtuu, mutta kun tapahtumien keskiössä on asiakas, niin moraalisesti ja sopimusteknisesti asioita ei vaan voi pistää julkiseksi. Kuten eräälle kollegalle totesin, ”menee liiaksi asiakkaan ihon alle”.

Jotta jotain saisi kirjoitettua ja lukijat saisivat jonkin käsityksen missä ollaan menossa, niin kerron kuinka asiat ovat edenneet uuden sähkötilan rakentamisen kanssa. Olen aiemmin kertonut, että pari urakoitsijaa on jo käynyt yrittämässä sähkötilan rakentamista, siinä surkeasti epäonnistuen. Syyt siihen miksi näin on käynyt, jääköön nyt tässä ruotimatta, niistä voidaan, vaikka jutella vaikka kahvikupposen kera.

Tammikuun toisella viikolla sitten alkoi taas tapahtua sähkö/automaatiotilan katolla, johon edellinen urakoitsija oli saanut roudattua läjän lautoja ja muuta rakennusmateriaalia sekä valanut kuusi pilaria jo tehtyihin raudoituksiin. Nuo pilarit olivat enemmän tai vähemmän hämmentävä näky. Joskus valuun jää niin sanottuja rotankoloja, mutta tässä tapauksessa ei voida puhua rotan koloista vaan pikemmin ketunpesistä. Ei vaan yhdessä vaan useammassa tolpassa näitä koloja oli ja päivänvalo paistoi iloisesti niistä läpi.

Siis katolla alkoi liikkua uutta porukkaa, viittoiltiin sinne ja tänne sekä puhetta riitti. Juhan kanssa uteliaana tapahtumia seuraten saatiin todistaa, että rakentamisessa oli alkanut uusi yritys uuden urakoitsijan kanssa. Ensi töikseen katto putsattiin edellisen yrittäjän jäljiltä, jätettä kertyi viisi suursäkkiä, sellaisia tuhannen litran, valkoisia, pitkillä nostolenkeillä varustettuja. Seuraavaksi uusi urakoitsija toi uutta rakennusmateriaalia työmaalle, tässä oli vain sellainen pieni mutka matkassa, että he purkivat valuhiekan ja -soran sekä muut tarvikkeet väärälle puolelle rakennus kompleksia. Ei auttanut kuin lapioida materiaalit takaisin säkkeihin ja vaihtaa paikkaa, kaikki tämä käsipelin. Joitakin tarvikkeita nostettiin katolle, noin viidentoista metrin korkeuteen, nosturilla, mutta paljon tavaraa meni käsipelillä kantaen.

Työt alkoivat jo paikoillaan olevien pilareiden korjausvalamisella ja muuraustöiden valmisteluilla. Seuraavassa vaiheessa alkoivat seinien muuraamiset, materiaalina sellaiset ontot betoniharkot, 20x20x40 cm kanttiinsa. Homma näytti siltä, että nyt tulee valmista seinää nopeassa tahdissa, sitä katsellessa kiinnittyi huomio siihen, että seinään ei tullut missään vaiheessa ensimmäistäkään harjaterästankoa tukemaan seinää. Vähän siinä ihmeteltiin, että mitenköhän nuo seinät pysyvät pystyssä. Ei niitä seiniä myöskään niihin valettuihin pystypilareihinkaan millään lailla kiinnitetty. Seinät valmistuivat täyteen korkeuteensa ja näyttivät melko huterilta. Ja niinhän ne olivatkin sillä, kun joku rakennusmiehistä seinään tökkäsi, niin ne huojuivat. Ei tehnyt mieli mennä lähellekään tuota rakennusrumilusta. Seuraavana oli vuorossa seinien rappaus, kura lensi ja seinät saivat kuorrutuksen sekä sisä- että ulkopuolelta. Tällä kuralla rakentajat tekivät seinistä paikoillaan pysyviä.

Pitänee huomauttaa, että tämä vaihe ei ottanut paljonkaan aikaa ja oltiin siinä uskossa, että sähkötila saattaa valmistua jopa tammikuun aikana. Vau, saataisiin uusi MCC asennettua tilaan hyvissä ajoin ennen kaapelivetoja.

Seinät siis nousivat ylös ja saivat kuorrutuksen. Sitten alkoi katon teko, jota oltiin ihmetelty, että mistähän materiaalista se nyt sitten tehtäisiin. Tontille oli ilmestynyt I-palkkeja ja neliöterästä, ahaa ne olivat katorakenteen perusta. Ensin nostivat kolme I-palkkia paikoilleen, huterien seinien päälle, pilarit olivat taas statistin osassa. Jos nuo pilarit osaisivat ilmaista itseään, niin ne varmaan huutaisivat paikoiltaan ”että, mitä v....a me täällä ylhäällä tehdään”. Ai niin, tässä asennustyössä rakentajat eivät käyttäneet juurikaan turvallisuuteen liittyviä välineitä. Ja kun asiakkaan turvamies siitä heille muistutti, kun rakentaja liikkui noin 19 m korkeudella maatasosta ilman turvavaljaita sellaisen huteran seinän päällä. Vastaus oli, että työmies on tehnyt ennenkin noin ja on pätevä siellä kävelemään ja tekemään palkkien asennuksia. Itseäni alkoi moinen touhu hirvittämään, ja katsoin viisaammaksi siirtyä takavasempaan.

Aloin tässä miettiä, että mihinköhän tällainen asenne johtaisi meidän tuntemassa ”turvallisuuskulttuurissa”. Esimerkiksi otetaan, vaikka auton vilkun käyttö. Kokenut autoilija haluaa vaihtaa kaistaa tai ohittaa hitaamman auton, niin hänhän laittaa vilkun päälle ajoissa ilmaistakseen muille aikomuksesta tehdä ohitus tai kaistan vaihto. No, hänhän on tietenkin autokoulun aikana tämän oppinut ja autoa ajaessaan sen useasti tehnyt. Mutta ajatus siitä, että tämän minä jo osaansa, eikä minun vilkkua erään tarvitse käyttää, koska minä olen niin hyvä tässä ja olenhan sen monta kertaa aiemmin jo tehnyt. No kuski ajelee ja tekee omia manööverejä ilman että käyttäisi vilkkua, aiheuttaen hämmennystä ja vaaratilanteita muille liikenteessä kulkevien joukossa koska muut eivät oikein tiedä, että milloin kuski putoaa sieltä ”seinältä”.

Turvallista matkaa/tekemistä kaikille lukijoille, ja miettikää sitä, miten niistä arkirutiineista jotka tuntuvat itsestään selvyyksiltä voi tehdä sellaisia, että ei tarvita arkkumanua kutsua paikalle vain sen takia, että ollaan menty asenteella ”kyllä minä osaan tämä ja olen sen niin monta kertaa tehnyt, että ei minun tarvitse välittää mistään muusta”. Ai niin, eihän kukaan jätä vilkkua, ajoissa käyttämättä, saati turvavyötä kiinni laittamatta.

Palataan sähkötilaan, sillä valistushetki meni jo. Elettiin tammikuun loppu puolta. Katseltiin uteliaana, että mitähän tästä seuraa ja kyllähän siitä seurasikin. Kun alkoi hässäkkä siitä, kun projektiin kuuluvan rapputornin ylätasanteen korko ja sähkötilan oviaukon korko eivät olet yhtenevät. Torni tulee olemaan noin 20 cm korkeampi kuin sähkötilan lattiataso on. Täytyy huomauttaa, että tämän tornin kanssa on menossa myös oma toimitushässäkkä, ja sen saapuminen työmaalle saattaa hiukan viivästyä. No, tätä korkoeroa hetken nikotellessa löytyi siihen myös ratkaisu. Sähkötilan oviaukkoa siirrettiin ylöspäin ja kynnykseen sähkötilan sisäpuolelle rappunen, ”voila” hyvä tuli. Paitsi että, oviaukon yläpuolelle valettu betonipalkki oheni huolestuttavan ohkaiseksi.

No oltiin ihmetelty, että mikä tulee olemaan se valittu materiaali, jolla tila tullaan kattamaan. Myös seinät alkoivat saada väriä pintaansa. Pikkuhiljaa meille selvisi materiaali, joka oli valittu kuorrutteeksi. Paroc seinäelementti, siis sellainen jossa on kaksi ohkaista profiilipeltilevyä ja niiden välissä uretaanivaahto. Ihan oikeasti, tällaisia elementtejä nostettiin ylös katon virkaa hoitamaan. Nyt pääsi myös rakentaja asentamaan lattiamateriaalin, tuli oikein hieno kaakelilattian sähkötilaan. Elettiin helmikuun alkua, tila ei ollut valmis eikä uusi MCC:kään ollut työmaalla. Asiakas teki, kunnossapitopäällikön muodossa, katon tiiveystestin, letkuttamalla vettä katolle. Ei läpäissyt testiä, sillä vedet valuivat sähkötilaan. Joten tästä alkoi uusi hämmennyksen aika.

Tämän hämmennyksen aikana minulla oli viikon visiitti Suomessa. Kun palasin helmikuun puolivälin jälkeen takaisin työmaalle, niin kaikki oli samassa tilassa kuin lähtiessäni oli ollut, eli hämmennys ja odotus.

Tilanne oli siis edelleen se, että sähkötila ei ollut vesitiivis eikä MCC:tä näkynyt työmaalla. Lisäksi tilasta puuttuivat ovet, valaistus ja ilmastointi. Odoteltiin seuraavaa asiakkaan siirtoa sähkötilan suhteen ja nyt tällä viikolla, 8, alkoi taas tapahtua, oli ukkoa kuin meren mutaa paikalla, kädet heiluivat ja selitystä enemmän kuin suomen eduskunnassa kyselytunnin aikana konsanaan. Nosturia paikalle ja kattoa pois nostamaan. Ei tietenkään nosturilla niitä paroc-levyjä pois nostettu vaan ne lähtivät käsipelillä sieltä pois, nosturia tarvittiin teräskehikon kallistamiseen, eli katosta tuli ns. pulpettikatto. Toinen reuna kohosi kolmekymmentä senttiä ylöspäin neliöteräksiä lisäämällä. Kiilamaisiin aukkoihin tuotiin harkot, kura lensi täyttäen kolot ja aukot, tietenkin taas tyyliin ”turvallisuudesta piittaamatta” kunhan vain valmista tulee. Samalla aktivoitui ovien asennukset, karmia ja helaa paikalleen. Katseltiin touhua ja tuumittiin, että päästäänkö tällä viikolla jopa asentamaan hyllyjä kattoon. Ja näin myös tapahtui, sähköurakoitsija sai asiakkaalta luvan aloittaa hyllyasennukset. Jaa, olenkohan minä pysynyt laskuissa mukana mitenkään, että montako viikkoa ollaan myöhässä, neljä viikkoa kenties?

Pitää vielä mainita näistä rakennusurakoitsijoista tai ennemminkin heidän jättämistään rakennustarvikkeista. Tontilta löytyy läjä harkkoja, hiekkaa, puumateriaalia, mutta mikä ehkä kiintoisin läjä on, niin tontilta löytyy kymmeniä metrejä harjaterästä. Ollaan tuumittu että, kenelle ne kuuluvat ja minne niiden olisi pitänyt päätyä. Minun villi arvaus on että, ne kuuluvat jollekin edelliselle urakoitsijalle ja niiden oikea paikka olisi ollut jossain kahdeksantoista metriä ylempänä auttamassa seinä raukkoja pysymään pystyssä. Pitänee muistuttaa, että tämä on sentään maanjäristysaluetta, jossa aika ajoittain esiintyy noin neljän, viiden richterin asteikolla olevia järistyksiä. On tässä lähellä ollut, Siinain niemimaalla, 22 vuotta sitten yli seitsemän richterin asteikolla oleva järistys.

Rutiinilla duuniin, työmaalla hiljaista, ei asiakasta eikä urakoitsijaa (E&I hemmot ovat vielä tietämättömissä). Yritin saada aikaan jonkinlaista järjestystä tulevista töistä. Hankala keksiä mitään mistä ihan oikeasti päästäisiin aloittamaan, kun mekanistit mesoavat vielä tontilla. Teräsrunko nousee hitaasti mutta varmasti ylöspäin ja siinä samalla hilaantuvat laitteet tasoille.

Instrumentteja päästään asentamaan vasta sitten kun ritilätasot tulevat paikoilleen. On edes jokin suoja tehdä hommia uudella osalla.

Safka vaikuttaa vielä asialliselta, katsotaan kauanko tätä kestää. Niin ja kelit ovat edelleen suotuista, reilu 20 asetetta ja auringonpaistetta.

Iltapäivästä E&I urakoitsijan managerit saapuivat paikalle ja käytiin katsastamassa vanhan puolen yhden kotelon paikka. Aikovat asentaa sen huomenna, kun asentajat ovat paikalla. Näytti siltä, että viettivät aikaa tontilla kaksi tuntia. Olihan pitkä työpäivä heillä.

Illat ovat ainaista rimpuilua wlan yhteyksien kanssa. Taitaa olla niin, että yhteys ulos talosta on eri hidas sekä reitittimet vanhentuneita. Tässä maassa tarvittaisiin joku joka vetäisi nopean kuidun kaupunkiin ja kyllä alkaisi rokata.

Juha teki illalla lenkin ja kävi leipäkaupassa, jossa aika usein käydään. Tällä kertaa paikan pitäjä aluksi tiedusteli, että mistä kaukaa sitä vieras oli ja kun sai vastaukseksi, että Suomesta niin, oli alkanut esitellä leipätuotantoa. Juha sai nähdä leipäkoneen, joka tekee automaattisesti pitaleivän näköisiä lämisköjä. Olivat kovasti ylpeitä koneestaan, mutta kun työntekijä oli alkanut esitellä käsituotantoa, niin ”omistaja” oli keskeyttänyt tämän ja ohjannut Juha pois tuotantotiloista. Ja sitten se juju, tietenkin esittely kierros maksoi, yhden JOD:n.

Sunnuntai 14.1

Rutiinit ei petä, aamutoimen suoritus sujuu lähestulkoon silmät ummessa ja aikataulutetusti. Eli vaikka herätys pärähtää soimaan 6:20, niin silti vielä menee ainakin vartti, kun sitä oikeasti herää. Tältäköhän zombista tuntuu, kun tekee asioita unen ja valveen rajamailla?

Nyt on sitten ensimmäinen jakokotelo asennettu prosessiin, ai että tuli tukeva. Asiakas on erittäin tyytyväinen, vaikka se vaati hiukan keskustelua, että saatiin asennustapa menemään läpi.

Mutta totuuden nimissä on todettava seuraavaa. Kotelo on kyllä paikallaan ja hyvän näköinen, rosteria, kiiltää kivasti auringon paisteessa. Mutta kun kotelon sisällä ei ole kalustusta niin eipä, sillä kotelolla mitään tehdä. Siitä puuttuu läpivientinipat, riviliittimet ja muut värmeet. Ehkä onkin parempi, että kotelo on kääritty muoviin, ei likaannu eikä näy niin kauaksi. Katsotaan millainen häslinki alkaa varusteiden asentamisista.

Mekanistit ovat saaneet luvan jatkaa asennuksia niin kauan kuin päivänvaloa riittää, tarkoittaa hommien jatkamista vähän yli viiden, lisäystä normipäivään noin tunti. Vaikka valoisaa aikaa on noin kymmenen ja puoli tuntia, mutta kun aurinko nousee puoli seitsemän aikaan, niin iltasesta tulee äkäsee pimeetä.

Maanantai 15.1

Tänään rutiiniin tuli särö, sillä Nikolas on Ammanissa tarkastamassa putkiesivalmisteita ja me muut mentiin yhdellä autolla työmaalle. Yleensä minä ja Juha ollaan oltu valmiina lähtemään noin kymmentä yli seitsemän, kun taas Hannu on valunut kadun varteen pikkasen myöhemmin. Tänään hän oli vähän enemmän myöhässä, joten päästiin lähtemään noin kaksikymmentä yli liikenteeseen. Matkaan tuli myös lisä viivytys, kun satamasta lähti liikenteeseen tuulimyllyn potkurin lavat. No tämä viivytys ei ollut kuskin mieleen, johtuen kellokorttisysteemistä ja siitä miten tunteja kirjataan jne. Joka tapauksessa takalaita hänen osaltaan leimaukselle oli seitsemän neljäkymmentäneljä. Normaalisti kuskit ajelevat hiukan yli nopeusrajoitusten, 80-100 km/h mittarin mukaan. Nyt lennettiin 100-140 km/h vahalla Kia kotterolla, jonka ohjattavuus on valtamerilaivan luokkaa ja jousitus on nähnyt parhaat päivänsä joskus vuosituhannen alussa. Kerittiin.

Tänään oli asiakkaan edustajissa virtaa, heti aamusta kaksin kappalein ryntäs konttoriin ja pyysivät, että aloitetaan instrumenttien tarkastukset. No sovittiin, että aloitetaan iltapäivästä lounaan jälkeen, ei näkynyt enää ukkoja iltapäivästä. Siinä oli se innostus, mihin lie oli kadonnut. Ei hättiä mitiä minulla askaretta riittää. Kuten urakoitsijan toimittamien materiaalien tarkastus, nyt oli vuorossa impulssiputket ja suojaputket. Lisäksi suunnitelmia pitää plärätä läpi, jotta ymmärtää mitä on haluttu ja minnekin.

Illalla piipahdettiin kaupungilla jääkaapin täytettä hakemassa. Käytiin myös leipäkaupassa, siinä samassa johonka Juha tutusti paremmin. Bongasin pitaleivän näköisen mutta groisanttitaikinasta tehdyn evään. Oli hyvää, tuli syötyä koko lämiskä pois, kun kävelin takaisin kämpille, täytynee käydä joku päivä hakemassa lisää niitä lämisköjä, menevät hyvin aamupalasta tai kahvileipänä.

Kahvista tulikin mieleen kahvisuotimet. Täältä on vaikea löytää suodatinpapereita kahvinkeittimeen ja jos niitä on, ovat ne ihan törkeen hintaisia. 50 kpl maksaa kahdeksan JOD:ia noin kymmenen euroa.

Tiistai 16.1.

Aamu, pälkähti päähän, että voisihan sitä joskus syödä puuroa näin aamulla. Mutta kun ei ole puuroaineksia eikä ole muuten kattilaakaan. Tietenkin voisihan sitä heittäytyä ”Henkaksi” ja tehdä se mikrossa. Mutta kun ei ole aineksia.

Tänään päästiin tarkastamaan ne laitteet, jotka piti tarkastaa jo eilen. Sujui sutjakkaasti, kun ei niitä montaa ollut, vaikka laatikoiden koot antoivat muuta olettaa. Vermeet löysi paikkansa varastohyllystä ja jäivät odottamaan iloisempia asennusaikoja.

Urakoitsija sai asennettua seuraavan ”tyhjän” kotelon prosessiin, vanhalle puolelle. Kuten jo aiemmin ounastelin, niin ollaan tänään keskusteltu läpivientinippojen asennuksista. Odotellaan huomiseksi urakoitsijan ehdotusta siitä, miten saadaan kaikki nipat mahtumaan kotelon laippaan. Jos olisi käytössä normi instrumentointikaapelit, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun on asennuksessa armeeratut kaapelit niin tämä kasvattaa nippojen koot vähintään yhdellä pykälällä isommiksi.

Lounas, tähän asti ollut maukasta ja hyvää, mutta tänään palattiin joulua edeltäneelle tasolle. Pettymys ja jäi paha mieli. Joten lampsin töiden jälkeen noutopizzaa hakemaan, kolme JOD:ia salamipizzasta ei ole paha hinta, kun se vielä maistuukin hyvälle.

Uuden sähkötilan rakennustyöt… ei edisty… viikko mennyt eikä mitään ole tapahtunut. Alkaa pikkuhiljaa hirvittää tämä osuus.

Ilta kirjallisen tuotannon parissa ja pizzaa napostellen. Punaviini olisi ollut mukava lisä tähän, mutta eipä tullut mieleen hankkia sitä. Niin alkoholi ja Aqaba. Täällä saa erikoisliikkeistä alkoholia, joita on kaupungilla muutamia. Tavallisissa ruokakaupoissa on tarjolla alkoholittomia juomia kasapäin myös olutta. Hinnat ovat suomen hinnoissa tai hiukan alle. On täällä joitakin ravintoloita joista saa alkoholijuomia, mutta ei viitsi lähteä kaupungille hortoilee a:n vaikutuksen alaisena. Parempi napotella kämpillä ne oluet jotka jaksaa ja viitsii kantaa.

On se kiva nukkua hiukan pitempään ja heräillä kun ei ole mihinkään kiire. Oli tulossa nätti päivä, kun jo aamusta aurinko paistoi melko kirkkaalta taivaalta. Sen verran oli ilmassa utua, että Egyptin rannikkoa ei näkynyt joka normaalisti näkyy myös Aqabaan.

Aamupalan jälkeen ihmettelemään mitä seuraavaksi ja sitten muistin, että kirjalliset tehtävät ovat jääneet tekemättä, eli ei kun kone kainaloon ja aurinkoon rustaamaan puuttuvia päiväkirjamerkintöjä. Aurinkorasva oli kyllä paikallaan, olisi nassu kärähtänyt, jos en sitä olisi käyttänyt, kyllä sen verran terävästi aurinko kohteli kalpeanaamaa.

Juha on omien sanojensa mukaa tehnyt elämän muutoksen, lähti jo varhain aamulla lenkille. Lenkiltä takaisin tullessa kehui kiertäneensä yli yhdeksän kilometriä kaupungilla. Nikolas taasen kulutti aikaansa kämpillä pelaten jotain retro videopeliä sekä katsellen elokuvia ja TV-sarjoja. Hannu peuhasi urakoitsijan kanssa noin yhteen asti työmaalla, tämän jälkeen urakoitsija oli häipynyt.

Hannun palatessa töistä takaisin kämpille siirryttiin hänen terassille kuuntelemaan melankolista suomi-iskelmää ja rupattelemaan. Taisi siinä muutama olutkin kostuttaa poskia, paitsi Juhan, kuten totesin, niin hän on tehnyt elämänmuutoksen. Olisikos tuo tullut uskoon? Täytyykin udella tarkemmin mistä on kyse, vai onkohan sittenkin kyse vain siitä, että ennen joulua olleella reissulla oli kulma painoa tullut lisää muutama kilo.

Käytiin Nikolaksen ja Juhan kanssa vielä pimeän tulon jälkeen iltasella kaupungilla terassiravintolassa syömässä kevyet eväät, kebab rullaa, lammas kebabia, grillattua lammasta ja limut. Eväät maksoivat reilut 11 JOD:ia, ei paha. Kuten Nikolas sanoi, nyt on hinta-laatusuhde kohdallaan. Tähän mestaan voi tulla uudelleen, älkää kysykö mikä on paikan nimi, en muista mutta sijainti on tiedossa.

Kämpille lepäämään ja valmistautumaan huomisen päivän työpäivään. Onneksi on sellainen leppoinen päivä, kun suurin osa asiakkaan porukasta on vapaalla, voipi keskittyä muihin asioihin kuin seurustelu-upseeri toimintaan.

Eka työpäivä, perussetti, aamutoimet, alhaalla odottavaan autoon ja kohti työmaata. Saa nähdä mikä on tilanne.

Porttivahdit tutuja tyyppejä ja totuttuun tapaansa yrittävät opetella/muistaa nimiämme. Iloisia veikkoja nämäkin.

Kaikki jotka tapaamme päivän aikana ovat iloisia saapumisestamme. En tiedä onko luonnollista vai sisään rakennettua kohteliaisuutta. Sekä asiakkaan että urakoitsijan E&I managerit toivottivat erityisen lämpimästi tervetulleeksi. Toivottavasti ei ääni muutu kellossa radikaalisti, kun ihan oikeasti aloitetaan asennustyöt E&I:n osalta.

Tehtiin heti kärkeen kierros työmaalla Nikolaksen ja Juhan kanssa. Nikolas on jo ollut viikon työmaalla valvomassa putkiasennuksia, siis tällä haavaa on menossa yhden höyrylinjan asennus, josta osa on nostettuylös putkisillalle ja osa vielä maatasossa putkisillan alla. Työt jatkuvat, kun urakoitsija saa putkikäyriä työmaalle, saa nähdä milloin. Hannun osuudella teräsrakenteet oli jo nousseet ylöspäin ja ensimmäisen tason laiteasennukset olivat esivalmisteluasteella.

Sitten se iski silmiin, uuden sähkötilan rakennustyöt. Jos nyt oikein muistan, niin silloin kun olimme lähdössä lomille Suomeen, valettiin tilan pilarit (6 kpl), eli yli kaksi viikkoa sitten. Siinä ne pilarit törröttivät ankeina ja sen näköisinä, että pitäisikö ne purkaa pois vai mitä onko niistä mihinkään. On kyllä huolestuttava tilanne, eikä paikalla näy ensimmäistäkään rakennusmiestä joka yrittäisi tehdä asialle jotain, saa nähdä kuinka tuo tuosta ratkaistaan. Vaan kun ei kuulu meidän skooppiin, niin jää vain nähtäväksi, miten jatkossa esim. sähköasennusten kanssa päästään eteenpäin.

Ja sitten päivän ”kohokohtaan”, lounas. Asiakas oli antanut loman aikana kenkää edelliselle kanttiinin pitäjälle ja tehnyt uuden sopparin uuden yrittäjän kanssa. Yllätys, yllätys, saatiin tänään ruuaksi riisiä ja kalaa, hei eihän tänään ole tiistai. Siis uusi yrittäjä oli vaihtanut kalapäivän paikkaa, muuten sapuska on aika lailla samaa. Jaa, olihan siihen tuupattu johonkin kohtaan korianteria, ei liikaa mutta tunnistettavasti.

Tänään tehtiin instrumentoinnin osalta ensimmäinen urakoitsijan toimittaman materiaali tarkastus. Kyseessä oli jako- ja kytkentäkotelot, olivat sitä mitä pitikin eli ei huomautettavaa.

Loppupäivä meni tilanteeseen tutustumiseen ja pohtimiseen, miten hitossa me saadaan edes jotain edistymää tähän tilanteeseen.

Iltapäivällä kun oltiin lähdössä pois töistä, kiinnitin huomiota siihen, että auringon lasku on hiukan siirtynyt myöhemmäksi, siis ollaan menossa kohti kevättä ja kesää, jes.

Ilta meni lähinnä ruokatarvikkeiden ja muiden tarpeiden hankinnassa. Kaikki sujui mallikkaasti, paitsi kun oltiin kaupan kassalla, alkoi kaiuttimista sen semmoinen älämölö paikallista matokieltä, että rupesi hiukan ahdistaa. En tiedä oliko syy se, että me oltiin kaupassa vai onko nyt jokin uskonnollinen eritysaika jota pitää korostaa. Jää arvoitukseksi. Niin, palvelusta täällä kaupoissa, kun menee johonkin kauppaan tai puotiin, niin aika nopeasti kysytään, että mistä päin maailmaa sitä valkonaama on kotoisin. Kun ilmoittaa että Finland on kotimaa, niin asenne muuttuu laakista ystävällisemmäksi. Eivät kulma tykkää esim. trumpin jengistä.

Netti näyttäsi toimivan kämpillä jollain siedettävällä nopeudella, ovatkohan saaneet siihen jotain parannusta vai onko tämä vain väliaikaista harhaa. Simmut kiinni ja levolle.

Torstai 11.1

Aamulla sama rutiini toistuu totutusti. Paitsi, että tänään matkalla töihin opin jotain uutta. Koiran pitäminen lemmikkinä ei ole sallittua, on uskonnon vastaista, kun koira on kulma saastainen eläin. Koiraa saa pitää ainoastaan niissä tapauksissa, jos sitä käytetään vahtimiseen tai metsästykseen ja se pidetään asumuksen ulkopuolella. Jos joutuu tällaisen saastuneen koiran kanssa tekemisiin, niin täytyy pestä, esim. on koskenut kädellään, käsi seitsemän kertaa, joista kuusi hiekalla ja seitsemännen kerran vedellä. Mitenkähän nämä suhtautuvat tallaiseen tapaukseen, niin kuin kotonani asustava koira tekee säännöllisesti, se tulee ja nuolee koko ”uhrin” naaman. Uskaltaakohan tällaista edes kertoa paikallisille, ja seuraisikohan tästä täydellinen eristys. Pitää olla suu supussa sekä nyökytellä, että onpa jännää. Kissaihmisille tiedoksi, kissa ei ole saastainen eläin, niitä voi pitää lemmikkeinä, kuten myös kaneja, marsuja, kerpiilejä ja mahdollisesti myös rottia.

Huomenna on perjantai ja vapaapäivä, näin ollen urakoitsijakin lähti aikaisemmin pois työmaalta. Joten iltapäivällä oli tosi rauhallista ja sai keskittyä raportti asioihin.

Niin, sitten se lounaaksi, riisiä ja kanaa. Nyt kerkesin hätiin ja sain skipattua korianterin.

Illalla käytiin Nikolaksen kanssa kevyellä illallisella kaupungilla, oli ihan jees satsi kermainen sienikeitto ja lihaisa salaatti. Illalla vielä yhdeksän aikaan 17 astetta lämmintä.

Huomenna lepopäivä.

Matkapäiväaamu. Aamupalaksi tukevaa settiä + kahvi, jotta ei tarvitse turvautua lentoyhtiöiden tarjoomuksiin. Vuosien kokemuksesta jo viisastuneena niihin ei ole paljon luottamista.

Juuri ennen kotoa lähtöä iskee ihmettely päälle, mihin hittoon olen tuupannut kämpin avainkortin. Hetken säntäilyn jälkeen suunistin repulle ja siellähän se juuri siinä paikassa missä pitikin olla, löytyi kortti nätisti työnnettynä Jordania lompakkoon.

Kentälle ja rutiinilla läpi systeemin odottelemaan koneen lähtöä. Ja siellähän se myös Juha olla köllötteli. Oli samana aamuna tullut Kajaanin koneella.

Berliinin Tegel lentokenttä on karu paikka. Tuubista terminaaliin sisään, joka on kuin yksi iso pitkä eteinen, ei juurikaan mitään nähtävää, muutama kahvila ja kauppa. Lähtöselvitystiskit, passitarkastus, turvatarkastus ja portit olivat aina samalla kohtaa mistä noustiin koneeseen.

Matka Helsingistä Aqabaan oli hyvin suoraviivainen ja helppo, ei muuta mainittavaa, kuin se, että lennettiin samalla koneella ja miehistöllä Aqabaa, joka toi meidät Ammaniin. Vieläpä niin, että meidän paikat olivat samat, mutta oli vaihtuneet päittäin.

Ahmad tuli vastaan Aqaban kentälle, hiukan myöhässä. Oli sama iloinen veikkonen kuten aina. Ystävällisesti vei meidät kaupan kautta kämpille.

Kämppä oli siivottu ja kaikki tavarat paikoillaan, joten siitäkään ei saa mitään repäisevää juttua irti.

Ilma Aqabassa illalla jossain 15 asteen paikkeilla. Tähtiä näkyy taivaalla, joten ei ainakaan paksua pilveä ole, olisiko utua. Ammanissa oli kosteampi ja raaempi ilma, mutta onhan se noin 800m korkeammalla sisämaassa.

Iltapala ja pehkuihin.

Valmistautuminen huomiseen matkapäivään. Jotenkin on helppo lähteä kun on tiedossa rutiinit ja selvät sävelet matkaa varten. Mukaan tulee ainoastaan käsimatkatavarat johon pakattuna normi kuriositeetit: kahvia, lakua ja salmiakkia sekä Fisherma´s Friend pastilleja. FF:t tulevat asiakkaan I&E valvojalle, kun Nikolas viestitti, että pitää niistä. Ruislepää en sentään ala kantaa, kun ei ole minun listalla ykkös ruokatarvike. No, huomenna siten nähdään miten matka/komennus jatkuu.

Juha on lentänyt Kajaanista Helsinkiin kun ei nuo meidän lennot osu yhdelle päivälle.

Sunnuntai 3.12.

Juhan kanssa matkaa tehtiin sunnuntaina reitillä Hki-Wienna-Amman-Aqaba, 17 tuntia matka-aikaa ja linnuntietä 3500km, etelän suuntaan.

Lennot ja vaihdot menivät kohdalleen ja mikä parahinta, laukut saapuivat samalla lennolla määränpäähän. Eli ei yllätyksiä.

Ensi vilkaisulla kaupunki vaikuttaa siistiltä ja rauhalliselta. Liikenne on nopeatempoista ja kaistaviivat ovat vain viivoja.

Majoitus siisti, suhteellisen uudessa kerrostalossa, lähellä keskustaa, jossa myös turistit viettävät aikaa iltaisin.

Pertti järjesti pieni iltapalan, jonka jälkeen tavaroiden purku ja siistiytyminen matkan pölyistä, ja sitten zzz….

p.s. yötaivas kirkas pilvetön ja kuu möllötti väärässä paikassa, ihan suoraa yläpuolella. Lämpötila +17, paitahihasillaan pärjää.

Maanantai 4.12.

Työmaalle ja ihmettelemään missä mennään ja mistä päästä tätä ruuhta aletaan lykkimään eteenpäin. Eli alkuhässäkkä… kyllä se tästä lähtee

Aurinko paistaa ja lämpötila 20 tietämillä.

jatkuu…

Työmaahan tutustumista, ensin turvallisuus päällikön antaman turvallisuuskoulutuksen yhteydessä.

Mielenkiintoinen väite häneltä kierroksen yhteydessä, että jos laitosalueella on kissoja ja puluja niin se on merkki siitä, että ympäristö on terveellinen.

Toisella kierroksella laitoksen techical manager näytti sähkö- ja automaatiotilat. Hän on se joka tietää laitoksesta kaiken siitä tarvittavan tiedon. Mikä tärkeintä, nyt tiedetään missä Honkarakenteen toimittama sauna sijaitsee. Tällä hetkellä se sijainti on varsin karu, sillä meri on hävinnyt sen kuistin edestä. Tämä johtuu siitä, että satamalaitos on rakentanut merta täyttämällä itselleen lisätilaa laitureille saunan eteen. Näin ollen merivesipumppaamo ja sen vieressä oleva sauna ovat jääneet keskelle betonimuureja.

Illalla käytiin vaihtamassa rahaa, joka osoittautui helpoksi, paikallista valuuttaa saa helposti joko pankkiautomaatista tai rahanvaihtopisteistä. Automaatilla tulee muutamien dinaarien lisämaksu, rahanvaihtopisteessä oli kohtuullinen kurssi.

Sapuska oli tänään asiallista ja kaupungilla kun käytiin niin jopa herkullista. Palvelu on ystävällistä ja kun ottaa aikaa niin kyllä kaikki hoituu. Turha kiire pitää jättää pois arkitouhussa, paitsi tietenkin liiketeessä, siellä pitää mennä tuhatta ja sataa.

Ruokakauppa, jossa käyntiin oli hyvin varustettu ja sieltä sai sen mitä nyt ilta- tai aamupalalla tarvitsee.

Asunnossa ainoa isompi puute on se, että ei ole kahvinkeitintä. Vain vedenkeitin löytyy, sillä täällä näköjään suositaan murukahvia. Pitää ottaa Pauli metodit käyttöön ja tehdä oma suodatin suppilo, ellei sellaista kaupata löydy.

Tiistai 5.12

Aamu alkanut Site:n tarkastelulla ja dokumenttien pläräyksellä. Kyllä se on niin, että tulee ennen joulua pitkät päivät, sillä ei urakoitsija vielä pääse instrumentointitöihin, kun ei ole mihin hyllyjä tai instrumentteja asentaisi.

Jotenkin päivä on alkanut muutenkin vaisusti, johtuukohan se siitä että, loppuasiakkaalla on kova hinku saada jotain näkyvää valmista, mutta kun ei voida sellaista heille vielä tarjota.

Päälaitetoimittajan toimituksessa olevien instrumenttien ja asennustarvikkeiden tarkastusta on jouduttu siirtämään siksi kun, varastoon ei ole vielä tehty kaikkia hyllyjä. Hyllynikkarointi jatkuu, katsotaan milloin ovat valmiina.

Kuljetukset työmaalle ja takaisin kämpille hoitaa loppuasiakkaan työtekijät, kaksi autoa ja kuskia. Tänään pyysivät, että aikaistetaan lähtöä 5 min. Tämä pyyntö johtuu kellokortin leimauksesta, kuskit saavat tunnit täyteen tai eivät tee ylimääräistä.

Päivä tuntui pitkältä, johtunee siitä, kun ei ole paljon tekemistä.

Illalla seuraavaan kauppakeskukseen tutustuminen. Oltiin nyt kauempana keskustasta niin, hintalaput ja kuitit olivat pelkästään arabiksi.

Nyt nukuttaa z…

Keskiviikko 6.12

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 100 vuotias Suomi.

Työmaapäällikkö, Hannu , tuli lomalta ja sen myös huomaa, no ei vaisinkaan. Homma etenee samaan tahtiin kuin ennenkin eli paljon puhetta ja hitaasti edeten. Ainoa muutos on se että, urakoitsija ja asiakas kuuntelevat tarkasti mitä Hannulla on sanottavaa, selvä auktoriteetti.

Jaa, Juhan kanssa saatiin uudet noksut käyttöön, joten nyt saa taas opetella windows puhelimen käyttöä.

Juhalla on riittänyt pikkasen hommaa merivesipumppaamon kanssa, kun sinne tullaan tekemään joitakin kaapelivetoja ja muita pieniä muutostöitä. Parin päivän sisällä hän, asiakas ja urakoitsija ovat käynyt kolme kertaa selvittämässä mitä tehdään ja miten. Taisi olla myös niin että joka kerralla on ollut eri porukkakin matkassa, normi meininki.

Loppua-asiakas on ilmoittanut, että ensiviikolla alkaa noin viiden päivän seisakki koska naapuritontilta tulevan rikkihapon tuotannossa on vaikeuksia. Tästä johtuen loppuasiakas haluaa urakoitsijan tekevän sellaisia projektin putkitöitä jotka vaativat seisakkia. Hyvä mutta ei hyvä, koska seisakki tulee yllättäen ja urakoitsija ei ole valmistautunut näihin sekä heillä ei ole materiaaleja. Nikolas on pähkäillyt luetteloa niistä töistä jotka olisi mahdollista tehdä, mutta taitaa jäädä varsin laihaksi tuo lista.

Pidettiin Hannun kämpässä itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuus. Kuunnellen Maammelaulu ja Porilaisten Marssi sekä muutakin musiikkia jokaisen mieltymysten mukaan. Rupateltiin laidasta laitaan maailman ja Suomen asiaoista, kaikki meni rennosti pienen napostelun ja kevyen juotavan merkeissä.

Torstai 7.12

Torstai, eipä tästä päivästä ole paljoakaan kerrottavaa, itsenäisyys ottaa joskus koville. Paikallisille tämä on niin kuin meidän perjantai, eli haluavat lähteä ajoissa viikonlopun viettoon, joten mekin sitten luovutimme hiukan aikaisemmin.

Ilta meni normi askareissa, kauppareissu, jotain purtavaa ja pehkuihin.

Perjantai 8.12

Vapaapäivä, sai nukkua hiukan pidempään. Aamuaskareisiin kuului myös pyykin pesua, jokaisessa kämpässä on oma kone, joten ei tarvitse lähteä mihinkään pesettämään vaatteitaan.

Meidän kämpässä on noiden härveleiden kanssa ollut hiukan ongelmia, joten ollaan pyydetty ”talonmiehiä” hoitamaan paikkoja kuntoon. Ensin meni veski tukkoon, korjaantui avaamalla ilmausluukku, onkohan niin että täällä ei mene ilmausputkea katolle. Sitten kun haluttiin saada TV päälle, niin huomattiin, että digiboxin ja TV välinen kaapeli ei ollut oikea. Vaihtamalla parani tilanne, vaan eipä tuolta TV:stä juuri katsottavaa tule. Lähinnä ollaan seurattu BBC ja CNN uutiskanavia. Juha on renkannut meidän ilmastointikonetta, mutta ei olla päästy oikein perille siitä, miten se toimii. Pyykkiä pestäessä huomattiin, että pyykinpesukone pissiin allensa, ei paljon mutta kuitenkin. Saa nähdä saivatko sen vesitiiviiksi. Netti on oma lukunsa, sitä on jouduttu boottailemaan vähän väliä. Korjaamatta on ovikello, eikä sillä ole kiirettä, jos vieraat ei osaa koputtaa niin jääkööt ulkopuolelle.

Lähdettiin tutustumaan valoisaan aikaan kaupunkiin, jossa on noin 140 000 asukasta, ja rakennuskanta on aika lailla matalaa. Kaupunki oli tosi hiljainen, kun paikalliset harrastavat liikuntaa moskeijoissa ja viettävät vapaatansa kotona. Tänään kaupungissa järjestettiin ”puolimaraton” ja sen jäljiltä rannan lähellä oli paljon nuoria osallistujia viettämässä kilpaillun jälkeistä aikaa.

Moskeijat ilmoittelivat pitkin päivää olemassa olostaan. Ilmoitukset alkavat hetsillään 4:30 aamusta ja sitten sen jälkeen liittyen auringon liikkeisiin taivaan kannella.

Kaupungilla pienemmät kaupat olivat melko lailla kiinni, joitakin matkamuistomyymälöitä oli auki. Ei arabeja täällä on tällä hetkellä melko vähän, venäläiset ovat ehkä suurin joukkio jotka lomailevat täällä tällä hetkellä.

Käytiin sapuskalla paikallisessa hampurilaisravintolassa, ihan asiallinen ateria ja masu tuli täyteen. Ainoa miinus oli vehnäsämpylä, se on meillä totuttuun sämpylään verrattuna melkoista höttöä ja makeahko, ei niin tiivistä ja napakkaa kuin meidän.

Samalla reissulla ostettiin katukauppiaalta kahvia, joka tehdään kuumassa hiekkahauteessa. Varsinaista tököttiä kupin pohjalla. Sanotaan vaikka, että kupissa on noin 5 cm kahvia niin noin puolet on juotavaa ja loput lusikoitavaa, ei pudonnut pohjat muulle kuin roskikseen. Eli oli kuin vanhan ajan sumpit jossa kahvi pööni ei ole kunnolla laskeutunut.

Löytyi yhdestä elektroniikkaliikkeestä kahvinkeitin, kiinassa valmistettu ja romanian kautta tänne tuotu. Nyt saa kämpillä pöräytettyä omat sumpit, Juhla Mokaa.

Kaiken kaikkiaan päivä meni rauhallisesti ja rattoisasti auringon valossa sekä kaupungin keskustaan tutustuessa. Auringon laskiessa, enne viittä, iltaa kohden toi pohjoinen tuuli kylmempää ilmaa.

Lauantai 9.12

Työpäivä hmm...m. Alkavat päivät mennä sekaisin omassa päässä, mikä on arki ja mikä on pyhä.

Työmaalla oli rauhallista, sillä asiakkaan edustajat olivat vapaalla, ainoastaan käyttöhenkilökunta, urakoitsija ja me valvojat oltiin paikalla.

Viikon aikana lounaat kanttiinissa ovat koostuneet riisistä ja kanasta, yhtenä päivänä kalasta sekä yhtenä päivänä lampaasta. Käytännössä päivittäin sama setti nenän edessä, jotenkin tänään eväs oli maukasta, vaikka oli taas kanankoipi lautasella. Settiin kuuluu myös säilöttyjä kasviksia, kurkkua, jugurttia, leipä ja jälkkäriksi joko hedelmä tai jonkinlainen vanukas.

Tänään löydettiin kaupasta syötävän makuista lakua, meni yksi pussukka herkutteluun illan aikana. Olen etsinyt paahdettuja kokonaisia maissin jyviä ja tänään sekin tärppäs, joten oli kaksin verroin herkullinen ilta. Ja tähän kun vielä lisää sen, että havaitsin Netflixin pelaavan täällä suomitunnuksin, niin ei paha. Pieni puute on tuossa Netflixissä, tekstityksenä ainoina vaihtoehtoina englanti ja arabia. Minulle tuo sopii, sillä on hyvä taas kuunnella erilaisia englannin kielen aksentteja. Olen huomannut tässä viikon aikana, että jostain mielen sopukoista se enkku tulee taas mieleen ja kielelle, päiväpäivältä helpompi puhua ja ilmaista itseään.

Sunnuntai 10.12

Nikolas ja Ammar ovat tänään Ammanissa tekemässä tarkastuksia putki- ja teräsmateriaaleihin. Oli kulma ongelmallista tarkastaa mitään, kun toimittajalla oli homma hukassa ja tavarat sikin sokin ympäri plaania. Maalaukset tehdään hienosti standardin mukaan, mutta kuivauslinjan puutteen vuoksi materiaali laitetaan ulos kuivumaan. Hyvä, mutta ei hyvä, sillä lämpötila on päivällä noin 20 astetta ja yöllä lähellä nollaa. Tämähän tietää maalille hyvää, kun on välillä vähän lämmin ja välillä kosteus tiivistyy pintaa. Ollaan ihmetelty täällä työmaalla, että miksi maalin saa rapsuteltua sormella irti pinnasta, nyt meillä on hyvä selitys. Nikolas näki myös matkalla kauan kaipaamansa kamelit.

Paikallinen maanantai, näennäistä hässäkkää aamusta ja sitten taas rauhoittui. Varaston pitäjä on saanut varastohyllyt tehtyä, joiden teon hän aloitti viimeviikolla, ja kertoi että kaksi päivää menee niitä nikkaroidessa. Meni pari päivää yli, mutta väliäkö sillä. Varaston hyllyt ovat osin vanhoja metallihyllyjä jotka olivat siellä valmiina. Ns. uudet hyllyt hän teki Andritz:n toimittamien laitteiden kuljetus- ja pakkausmateriaalista. Tuli hienot.

Saatiin hyllyyn yksi laite ja sitten palaveriin ja kentälle selvittelemään kaapelinvetoja. Tästä alkoi taas selvittely, katsotaan mitä Hki sanoo.

Illalla kaupassa käynti, katsastettiin taas uusi kauppa jossa ei oltu aikaisemmin käyty. Oli enemmän paikallisten käytössä ja tavaravalikoima paljon niukempi kuin Carrefour:ssa, jota ollaan käytetty säännöllisesti.

Tänään oli myös jotain muutakin tekemistä kuin odotella seuraavaa päivää. Manu vs. City jalkapalloa ja peli on ns. kuuden pisteen peli. Lopputulos 1-2 Citylle, alkaa pahasti näyttämään siltä, että City pesee kaikki tällä kaudella ja vie mestaruuden. Johtavat sarjaa 11 pisteellä ja tilasto näyttää murskaavalta, 15, 1, 0, +48.

Maanantai 11.12

Jaa, tästä se taas alkaa, heräsin hiukan enne kellon soittoa. Juha oli nukkunut ohi kellon soiton, joten heräiltiin samaan aikaan, joka muutti hiukan aamurutiineja, ei paljon. Asumisjärjestelyistä sen verran, että minä ja Juha jaetaan yksi huoneisto, jossa olohuone keittiönurkkauksella, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Nikolas ja Ammar jakavat toisen huoneiston jossa sama kokoonpano, sillä erotuksella, että heillä on pieni parveke. Nämä huoneistot sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa, englantilaisittain, eli kotoisemmin toisessa kerroksessa. Hannulla on asunto ylimmässä kerroksessa, kolmas/neljäs, jossa iso terassi ja hyvät näkymät yli Aqaban kaupungin aina Eilat:iin asti. Aqaba ja Eilat ovat rajanaapureita ja kaupunkien pohjoispuolella on rajanylityspaikka, josta turistit pääsevät suhteellisen helposti kulkemaan. Suunnitelmissa on, että jossain vaiheessa pitää visiteerata Israelin puolella, tuleehan nähtyä sekin turistirysä.

Työmaalla jatkettiin prosessitoimittajan toimittamien instrumenttien tarkastusta ja varastointia, hyvältä näyttää. Kaapelinveto on hyvällä mallilla yhdellä osa-alueella. Urakoitsija on saanut yhden telineen pystyyn päivän aikana. Ympärillä kymmenen ukkoa. Mikähän on tahti huomenna. Nikolas tuskailee projektissa ainoan ns. lasketun putken kanssa. Ko. höyryputki tuppaa menemään yhdestä instrumenttikaapelihyllystä läpi. Ollaan pohdittu, jos jonkin moisia ratkaisuja, mutta taitaa olla yksinkertaista vain kaventaa hyllyä tältä kohtaan ja siirtää kaapelit toiseen laitaan hyllyä sekä laittaa eristettä riittävästi väliin. Saa nähdä mitä asiakas tulee tästä sanomaan, millainen älämölö tästä saadaan aikaan.

Tälle illalle tein suunnitelman, että vietän rauhallisen illan kämpillä pyykkiä pesten, iltapalaa napostellen ja jotain leffaa katsoen. Kaksi kolmesta toteutui, pesukone jylläs kuteita puhtaaksi ja iltapalana sämpylää täytteiden kera. Mutta tämä kolmas, elokuva, se ei mennyt kuten strömsössä. Joku, en tiedä kuka, oli kulma ajanut autolla jonkun telekeskuksen kumoon ja näin ollen verkot olivat enemmän tai vähemmän tukossa. Osa värkeistä liittyi verkkoon ja osa ei, lisäksi se pätki pahemman kerran. Niin, ja tietenkin pesukone pissii allensa, eli evät nämä herrat sitä kuntoon olleet saaneet edellisellä kerralla. Eli rättiä tarvitaan kun pestään pyykkiä, muuten jalkapohjat kastuvat koneen edessä.

Juha oli päättänyt käydä ensimmäistä kertaa lenkillä ja sen hän myös toteutti. Tuliaisina tuli valokuva jonkun paikallisen veijarin talosta, jonka pihalla törrötti ihka oikea amerikkalaistyylinen joulukoristelu tekokuusella. Joulumieltä kaikille tasapuolisesti.

Tuosta tulikin mieleen, että miten rauhassa sitä on saanut olla jouluhössötyksestä täällä, joka tuntuu alkavan joka vuosi yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Nämä kun eivät paljon tuosta joulusta piittaa, jesse kun on näille vain yksi profeetta muiden joukossa. Näihin rauhallisiin aatoksiin ja nukkumaan.

Tiistai 12.12

Huomenta, keli on vaihteleva, yöllä on kylmää ja päivällä reilut 20 astetta. Välillä paistaa aurinko ja välillä on pilvistä. Asiakkaan edustaja kertoi, että Aqabassa sataa keskimäärin yhden kerran sadekauden aikana (talven). Jos tilastoja katsoo, niin sademäärä on noin 9mm pahimmassa kuukaudessa, vau, ja aurinkoisia päiviä keskimäärin 28/30/31, riippuen kuukaudesta, että sillee. Pohjoinen tuuli tekee kyllä tehtävänsä, kun aurinko on laskenut, vilu meinaa tulla, kun ulkoilee.

Tänään kaapeleiden vedossa edistyttiin niin pitkälle, että sähkökaapelit saatiin vedettyä. Hurraa.

Tiistai näyttää olevan kalapäivä, joten tänään saatiin kalaa, joka näyttää piraijalta ja jonka suu on varustettu kunnioitusta herättävällä varustuksella. Maku oli hyvä, ja riisin sekä pitaleivän kanssa siitä sai helposti syötävän kokonaisuuden. Kala ja riisi pitaleivän sisään, sekä kastikkeeksi hiukan keiton lientä, joka oli kalakeittopohjainen. Illalla pärjäsi hyvin kevyellä iltapalalla.

Juhan tekstiä lainaten: ” Meillä on kulkukortti, jolla saa myös ruokalasta suuhun tavaraa. Yhtenä aamuna ihmettelin, kun joka paikassa oli sulkia ja kylkiä vähän kolotti, niin se on kuulemma seuraus siitä, kun syö kaksi viikkoa kanaa ja riisiä… kolmannella viikolla tulee siivet. Prosessia on vähän hidastanut, kun kerran viikossa tulee piikkihampaista kalaa (piraijan tapainen), mutta sitä ei saa syödä liikaa muutoin tulee hirveä tarve siirtyä mereen punaisten korallien sekaan.

Työmaasta sen verran, että hienosti menee, ei ole stressiä. Mekaanisten rakenteiden pystytyksen valvoja (Ammar) tuli tänne about kuukausi sitten, mutta rakenteet on tulleet viime ja tällä viikolla. no niiden pintakäsittely ei vastannut laatukriteereitä ja maalit lähtevät pienestä kosketuksesta. No nyt ne rakenteet lähetetään takaisin pajalle Ammaniin, jossa ne pitää hiekkapuhaltaa ja maalata uudelleen. Kukaan ei osaa sanoa, että kuinka kauan niissä menee, mutta homma hidastuu ja tulee sähkö-automaatiossa pien breikki.”

Ali Baba ravintola on ryöstö muihin täkäläisten ravintoloiden hintatasoon. Voisi sanoa, että hinnat ovat kaksi kolme kertaan korkeammat kuin muualla. Ymmärrykseni mukaan Ali Baba on varsin vanha ravintola Aqabassa ja turistit suosivat sitä, ehkä siksi, että sieltä saa myös alkoholia.

Netti toimimattomuus ja pätkiminen on yksi piikki lihassa.

Keskiviikko 13.12

Uusi päivä Aqaban auringon alla.

Automaation runkokaapelia vedettäessä havaittiin tällainen pieni pulma. Olemassa oleva kaapelihyllyjärjestelmä oli rakennettu siten että siinä kulki kolme rinnakkaista hylly patteria, 2/3/3 hyllyä päällekkäin ja päällimmäisiin on asennettu kannet. Tietenkin tyhjä instruhylly oli keskimmäisen patterin ylin hylly, jolle runkokaapeli oli tarkoitus vetää. Tämä vaati asentajien nousemisen hyllyjen päälle, ei näyttänyt hyvältä, sillä kaikki hyllykannakkeet tällä alueella ovat enemmän tai vähemmän läpiruostuneita. Asennustelineitä ei pystytty asentamaan siten, että niiltä olisi pystynyt kaapelia vetämään hyllylle. Keskustelun jälkeen sovittiin, kun että yksi asentaja saa nousta hyllyjärjestelmän päälle ja ujuttaa kaapelin paikoilleen. Se oli ilahduttavaa, että urakoitsija oma-aloitteisesti käytti valjaita.

Alkaa olla kaikki päälaitetoimittajan toimittamat instrumentit varastossa ja jonkinlaisessa järjestyksessä. Joitakin laitteita näyttää olevan ”hukassa”, niiden perään pitää tehdä tiedusteluja.

Tänään käytiin kiinakaupassa, joka on oikeasti kymmeniä pieniä kauppoja, joissa myydään kaikenlaista kiinassa valmistettua tavaraa. Ostin itselleni paristo käyttöisen led-yövalon.

Kämpillä netti ei vaan tule kuntoon, ketuttaa.

Torstai 14.12

Aamut ovat jo rutiinia, herätyskello pärähtää, ylös sängystä, pesulle, vaatteet, aamiainen naamariin ja kadun varteen odottamaan kuljetusta työmaalle.

Joka aamu, aina sama kaapumamma taapertaa suunnilleen samassa kohdassa, on kai menossa myös töihin. Niinä aamuina, kun olemme lähteneet hiukan myöhemmin liikkeelle, niin hän odottelee betonikaiteella istuen aina samassa kohtaa, kaipa joku hänet siitä poimii mukaan.

Tänään etsiskelin yhtä ruuvikuljetinta, oikein urakalla. Meillä on työmaalla viisi eri varastoaluetta, A, D, M, J ja G, joista G on meidän toimiston yhteydessä oleva lukittu varasto. No, takaisin siihen kuljettimeen. Kävin kaikki ne alueet läpi jotka minä tiesin ja ei sitä kuljetinta ollut missään. Kunnes minulle selvisi, että on olemassa tämä D varastoalue, ei ottanut kuin 3,5 tuntia. Päivän aikana myös muut ns. hukassa olleet laitteet löytyivät tai niihin saatiin selitys, paitsi yksi sulkuventtiili jäi vielä hukkaan. Sen selvittely jatkuu lauantaina.

Illalla käytiin kaupoilla ja eväällä, Hannu; Ammar, Nikolas, Juha ja minä. Ammar oli lähdössä Suomeen perjantai aamuna, niin hän halusi ostaa jotain tuliaisia kotiin vietäväksi. Asiasta toiseen näin tässä välissä. Ehkä se miten teräsrakenteiden asentaminen on edennyt, jota Ammarin on ollut valvomassa täällä, kuvastaa tätä projektia. Hän tuli tänne marraskuun puolella jonkinmoisella kiireellä. Nyt neljä viikkoa myöhemmin ei ensimmäistäkään teräspalkkia ole asennettu. Hiukan ongelmia teräsrakenteiden maalauksissa. Saa mistä palkit vielä itsensä löytävät, Aqaba vai Amman tai jokin muu maailman kolkka. No kun oltiin käppäilty ympäri kauppakatuja, niin tuleehan siinä nälkäkin. Ei kun paikalliseen pikaruokalaan, evääksi paikallisia hampurilaisia, kanapalasia, täytettyä sämpylää ja limua. Ei ollut hinnalla pilattu, esimerkiksi hampurilainen ranskalaisilla maksoin noin 1,25€. Ali Baban hinnat asettuivat ihan uuteen kategoriaan.

Kaupoilla selvisi sellainenkin asia, että Aqabassa kullasta ei makseta liikevaihtoveroa. Mutta kyllä kultaesineille silti hintaa tulee, kun niillä painoa on.

Huomenna vapaapäivä, suunnitelmana käydä Israelin puolella, Eilatissa.

Perjantai 15.12

Herätys kahdeksalta, ollaan sovittu, että lähdetään liikkeelle noin yhdeksän aikaan. Ammar on jo kotimatkalla, bon voyage. Hannu ilmoitti, että pitää lepopäivän ja jää Aqabaan. Joten matkaan lähti tässä asiassa lumihiutaleet, Nikolas jolle olemme antaneet uuden kutsumanimen Kake, Juha ja minä.

Kadun varteen ja taksi alle pienen neuvottelun jälkeen. Rajalle matkaa noin 10 km, hinnaksi sovittiin neljä dinaaria, annoin viisi. Jos ei muuta jää tästä mieleen, niin nähtiinhän muutama kameli raja-alueella. Tulivat vastaan niin nopeasti, että ei keritty ottaa valokuvia. Rajamuodollisuudet Jordanian puolella selkeät ja helpot, leima passiin, rajasta yli ja hyvän päivän toivotukset. Israelin puolella vastassa konepistoolein varustautuneet vartijat, silmiinpistävää oli se, että heillä ei ollut uniformuja. Ensimmäisellä portilla oli vastassa naine, joka halusi tarkistaa passit, radiopuhelimella ilmoitus eteenpäin saapuvista suomipojista. Seuraava piste oli turvatarkastus läpivalaisuineen, ja passien tarkastus. Sitten viralliseen passin tarkastukseen. Viimeinen portti sekä passin tarkistus, pitää muistaa pitämää hyvää huolta pienestä kuitista joka on kai jonkinmoinen viisumi. Ensisilmäyksellä Israel näytti siistiltä paikalta. Vilkuilu ympärille, että missä taksit, ja neuvottelemaan hintaa. Oltiin lähetty europohjalla liikkeelle. Taksilla keskustaan 10€, taitaa olla matkaa noin viisi kilometriä.

Keskustaan päästiin ja pällisteltiin, että on tämä vaan kumma paikka kun lentokenttä on ihan keskustassa, siis ihan keskustassa, kävelymatkan päässä hoteleista. Kun vertaa Eilatin ja Aqaban ilmapiiriä keskenään niin kyllä on ero kuin yöllä ja päivällä. Eilatissa tuntui siltä kuin olisi jossain Euroopan lomakohteessa, rentoutunut. Paikat siisti, kadut sekä jalkakäytävät kunnossa, rakennukset siistissä kunnossa, kuin kotona.

Hetken kiertelyn jälkeen iski nälän tunne, joten ammuttiin aamupalalle terassille. Tässä välissä voi tietenkin kehasta, että lämpötila oli noin 24 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta ja leppoinen tuuli heilutteli lippuja. Tilattiin Israelilainen aamupala, joka sisälsi omeletin, ison tumman sämpylän, salaatin, erilaisia lisukkeita kuten guacamolea, tonnikalaa jne. sekä mansikkahilloa. Lisäksi kahvia ja limun. Erittäin onnistunut eväs. Maksun aika, niin tietenkin piti tarjoilija yrittää pientä vippiä. Eipä saanut tippiä. Vilppi oli siinä, että menussa luki, että aamiainen sisältää kuuman ja kylmän juotavan. ”Unohti” mainita, että kolajuomat eivät kuulu tähän kategoriaan.

Vieressä oli ostoshelvetti, jonne pääsi, yllätys yllätys, turvatarkastuksen kautta. Oli pakattu kolme kerrosta kauppoja täyteen väkeä ja hulina oli sen mukainen. Juha saatiin ostamaan itselleen kello, lupasi laittaa sen joulupakettiin, jotta on edes yksi lahja jouluna. Juha taitaa olla hiukan ”yllytyshullu” kun noin saatiin ostoksille. Taisi sieltä jotain minullekin mukaan lähteä.

Rantaan pitkin kulkien maisemia ja hulinaa seuraten vietettiin leppoista vapaapäivää. Oltiin niin kuin mitkäkin turistit viittoillen eri suuntiin ja valokuvia ottaen. Hiekkarannan itäisessä päädyssä oli jonkinlainen perheille tarkoitettu tapahtuma pomppulinnoineen ja peleineen. Ja paikallinen poppimusiikki pauhasi taustalla nupit kaakossa. Rantakahvilassa enne poislähtöä hörpättiin kahvit/limut sekä kuunneltiin päättymätöntä elektronista musiikkia, jossa beat:i pysyi samana koko ajan.

Taksilla takaisin rajalle ja kohti uusia kokemuksia. Ensin tietenkin ensimmäinen portti jossa katsottiin passit. Siitä kohti luukkua jossa voi hakea liikevaihtoveron takaisin. Otti aikaa mutta onnistui viimein ja kun halusin palautuksen euroina, niin tietenkin se tuli tosi huonolla kurssilla. Tässä vaiheessa luultiin, että olipa helppo homma, vaan eipä ollut. Passijonoon ja sitten takaisin kassalle. Ongelmana oli, että ei oltu maksettu tullin käsittelymaksua. Ei tämä nainen kassalla viitsinyt siitä ensimmäisellä kerralla mitään mainita. No takaisin kassalle ja selvittämään hintaa. Jäi kyllä minulle epäselväksi mitä se oikeasti maksaa, minä maksoin 105 NIS, Juha 26€ ja Nikolas jotain vielä vähemmän. No kun saatiin tämä hässäkkä selvitettyä, niin takasin passi jonoon. Siinä odotellessa tulee taas uusi heppu ja viittelöi, että niillä joilla on biometrinen passi voivat jatkaa eteenpäin toiseen rakennukseen. Olisi ollut kätevämpää laittaa jokin kyltti asiasta näkyville. Selvittiin passitarkastuksesta eteenpäin taas uudelle portille josta passien tarkastuksen jälkeen pois maasta.

Täytyy sanoa, että jäi vähän hämmentynyt olo, kun oltiin rajojen välissä talsimassa kohti Jordaniaa, sekä ihmetellen mitähän tästä vielä seuraa.

Jordaniaan pääsy oli yksinkertaista passit tiskiin, katse kameraan, viisumin tarkastus ja leima passiin, tervetulos Jordaniaan. Niin se sujuu, kun on pikkasen päivettynyt ja paperit kunnossa.

Loppu onkin rutiinia, neuvottelu taksin hinnasta ja takaisin kämpille. Taksi oli tietenkin kalliimpi tähän suuntaa, 10 dinaaria.

Iltapala ja matkan sulattelua… En ihan hevillä lähde uudestaan Israeliin. Voisiko sanoa, että tästä reissusta jäi ainoataan nuppineula karttaan, merkkinä paikasta joissa olen käynyt. Niin kuin kuvainnollisesti.

Lauantai 16.12

Ylös, ulos ja töihin.

Normi päivä työmaalla, sillä asiakas oli vapaalla ja E&I-urakoitsijan oli kertonut tulevansa töihin vasta sunnuntaina. Tai ainakin minä luulin niin, että on normipäivä.

Jossain vaiheessa tuli tieto, että urakoitsija on patistettu tulemaan työmaalle myös lauantaina. Ja sieltähän ne ”iloiset” Amman:n veikot saapuivat. Käytiin oikein porukalla katsomassa yhden jakokotelon sijoitus sekä Juha luovutti kaksi taajuusmuuttajaa asennukseen. Tämän jälkeen Amman:n pojat häipyivät työmaalta.

Lisäksi tuli ilmoitus, että asiakkaan hallituksen puheenjohtaja tulee ”yllätyskäynnille” työmaalle. Alkoi sellainen kuhina paikkojen puleeraamisessa ja paitojen oikomisessa, että oksat pois. Herra tuli ja meni, ei häirinnyt minun päivää.

Taas elämä jatkuin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli hyvä, sillä sain tehtyä asennusten seurantalistan aika hyvään iskuun. Kun vielä joku asentaisi jotain josta voisi raportoida.

Kaksi viikkoa työmaalla ja asennuksia on tehty seuraavasti:

• Instrumentit0 kpl

• Venttiilit0 kpl

• Kenttäkaapelit0 kpl

• Runkokaapelit1 kpl

• Valmiusaste0,8 %

Tällä vauhdilla instrumenttiurakka kestää sellaiset 250 viikkoa, eli vajaat 5 vuotta. Nikolaksella on vielä huonompi tilanne, hän valvomista putkitöistä ei ole asennettu vielä ensimmäistäkään putkea. Tämän tarkoittaa nollalla jakoa, voitaisiinko tämä tulkita tässä tapauksessa vitsikkäästi ääretöntä täällä oloaikaa. Juha on meistä se onnekkain, hänen valvomansa sähköurakkansa on edennyt, sillä vauhdilla, että hän pääsee täältä pois vajaan kahden ja puolen vuoden kuluttua. Jos vaan asiakas saa uuden sähkötilan rakennettua siihen mennessä.

Soittelin vanhemmille kuulumisia kysellen. Olivat olleet mökillä, ja mutsi oli lähtenyt yöllä kömyämään veskiä kohden. Sillä seurauksella, että oli kaatunut ja lyönyt päänsä mökin seinään. On kulma mustelmilla käsistä, selästä ja käsistä. Huono homma tässä on se, että hänelle jäi päänsärky tärskystä. Olivat käyneet Jorvin sairaalassa päivystyksessä, mutta mitä ne siellä tekevät vanhalle ihmiselle. Katsovat että pysyy pystyssä ja ei valita, kotiin ja näkemiin. Vähän huolestuttaa.

Ilta rutiinilla kaupoilla ja elpymään. Kokeilin paikallista salamipitsaa iltapalana, toimii. Nikolas osti kaupasta naudanlihaa ja aikoi tehdä omat sapuskat.

Ilahduttavaa on se, että netti lähti viimein pelittämään. Yhteydenpito helpottui ja Netflix ei pätki.

Sunnuntai 17.12

Nikolas kehui onnistuneensa omassa ruuanlaitossaan, ja vielä mainitsi, että kuinka hyvää korianteri oli. En voi sietää korianteria.

Täällä olon aikana on alitajuntaa kalvanut eräs pieni nimimörkö. Täällä on sähkö- ja instrumentointiurakoitsija TSB, Technical Service Bureau Co. Aikoinaan työskennellessäni Romaniassa, meillä oli työmaalla myös urakoitsijana TSB, mutta ei sama, tämän lyhenne tulee nimestä Tecnoservice Bucharest S.A. Onko jossain, sairasmielinen öttiäinen joka kääntelee namikoita siten, että tulee tällaisia yhteen sattumia?

Tänään työmaalle saapui urakoitsijan maalausasiantuntija tarkastamaan teräsrakenteiden maalauksia. Polemiikki on ollut maalauksen laadusta, nyt sitä sitten tarkastetaan oikein isolla konklaavilla. Oli kulma yli kaksikymmentä miestä ja naista piirissä palkin ympärillä ihmettelemässä mittauksia. Ei tarvinnut osallistua niihin karnevaaleihin. Hannu sanoi, että ei ole eläessään ollut moisessa sessiossa. Urakoitsija siis yllätti ja järjesti hänelle uuden kokemuksen.

Juha on seurannut asiakkaan urakkaan kuuluvan sähkötilan rakentamista. Taustana tähän, uusi sähkötila rakennetaan vanhan sähkö- ja automaatiorakennuksen päälle, noin kahdeksan metrin korkeuteen. Viikonpäivät katolla on tapahtunut jonkin sortin edistymää, on siivottu rakennusjätteitä pois ja hilattu tarvikkeita ylös sekä aloitettu pystypilareiden raudoitusten tekoa, lisäksi jonkinlainen valulaudoitus oli tehty. Tämä kaikki on tapahtunut muutaman miehen toimesta. Tänään sitten jysähti, tai niin ainakin luultiin. Katolle ilmestyi ensin neljä ukkoa hetkeksi aikaa, sitten sieltä hävisi kolme ja enne, kun se viimeinenkin lähti pois, niin se purki viikolla tehdyt laudoitukset.

Olin taasen yhteydessä vanhempiini, mutsilla edelleen päänsärky. Patistelin lähtemään lääkäriin, mutta mikäs teet jääräpäisille ihmisille, joo joo sitten huomenna. No ajattelin, että kokeillaan toista kautta, josko Cristinan (vaimoni) saisi puhuttua niihin järkeä, joten pyysin häntä soittamaan vanhemmilleni. Seurataan tilannetta, ei hyvä juttu.

Ilta elpyen ja pyykinpesukonetta kuunnelle. Juhaan iski reippailuhenki, näyttää tulevan kerran viikossa.

Tuntuu siltä, kuin jäisi jotain tärkeää kerrottavaa kertomatta. On tuo ihmismieli vaan sellainen, että kun se pistää jonkin pimentoon, niin siellä on ja pysyy. Viime viikolla kehittelimme työmaalla muutaman vitsin tyngän, mutta ei vain muistu mieleen, miten ne menivät. Pitäisi olla koko ajan muistiinpanovehkeet käsillä, jotta saisi kaikki hetket kirjattua muistiin.

Täytyy sanoa, että ilman näin rentoja tyyppejä jotka ovat liikenteessä, niin tätä ei jaksaisi pidemmän päälle.  Kevyt sanailu kuuluu aina asiaan, ja jos täällä olisi tiukkapipoja, niin vaikeaksi menisi. Se näissä komennuksissa on, että jokaista autetaan ja tuetaan jaksamaan eteenpäin.

Maanantai 18.12.

Aamun havainnot. Normi herätys, ei vaikeuksia siinä, työmatkalla koira jäi edessä ajavan auton alle, ei kuollut mutta sattui varmasti kunnolla, mamma taapersi tuttuun tapaansa kohti omaa päämäärää, aurinko nousee hiukan myöhemmin kuin muina aamuina, lämpötila 15-20 välissä ja aurinko paistaa.

Työmaalla eletään seisokkiaikaa. Naapurilaitoksella olivat tössineet rikkivedyn kanssa, ja nyt sitä ei ole käytettäväksi asiakkaan prosessiin. Laitos on tosi hiljainen, vaikka luulisi, että täällä on kova hulina päällä erilaisten huoltotöiden muodossa, vaan ei. Nämä mennä lampsii hissukseen tai ei niitä oikeastaan näy kun ovat jossain piilossa.

Teräsrakenne farssi jatkuu edelleen. Saa nähdä koska joku tekee päätöksen siitä, että mitä tehdään rakenteiden maalauksille. Ei taida tänä vuonna rakenteet nousta pystyyn.

Sähköurakoitsija sentään tekee sen mitä näissä olosuhteissa pystyy. On saatu kaksi taajuusmuuttajaa seinään kiinni ja hyllyt sekä kaapelit vedettyä niiden ympärille. Neljästä osa-alueesta sähköurakka on se jossa työt vielä jollain tavalla etenevät. Teräkset lojuvat tontilla, eivät ole menossa asennukseen. Putkiston osalta muutaman vanhan putken katkaisu, mutta ei uusia linjoja teossa. Instrumentoinnissa odotellaan parempia ilmoja, eli ei mestaa asennuksille. Mennä päivinä nousi ajatus, jos asennettaisiin nyt paikoillaan oleviin ilman esilämmittimeen ja lauhdesäiliöön instrumentit, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin nopeasti. Näiden laitteiden ympärillä huseeraavat vielä mekanistit ja putkarit, joten niille paikoille ei ole instrumenttiasentajilla asiaa vielä toviin.

Nikolas on nyt ollut kolme viikkoa Jordaniassa ja meillä on kolmen viikon turistiviisumi. Asiakasta pyydettiin järjestämään viisumin pidennyt muutama päivä taaksepäin. Nyt kun asiaa tiedusteltiin, niin asiakkaan vastaus oli, että mene passitarkastukseen ja hymyile. Lisä ohjeena, jos haluavat rahaa niin maksa ja laita kustannukset matkalaskuun. Katsotaan millainen hässäkkä perjantaina alkaa tämän tiimoilta. Ilmoitettiin Juhan kanssa Nikolakselle, että hän kulkee 10 metriä meidän perässä, jotta me ainakin pääsemme tullista läpi ilman ongelmia. Just joking.

Ilta vietettiin kaupungilla käyskennellen ja uusia kauppapaikkoja katsastellen. Oli sellainen iso peltivarasto ”lato” joka oli täynnä, pääasiassa kiinasta ja turkista tuotua, tavaraa. Ei ostettu mitään sieltä.

Juha ja Nikolas täydensivät lahjapussia erilaisilla tuotteilla, oli kimaltelevaa ja pehmeää. Sain myös itse kerättyä lahjat lähipiirille, jääköön nyt kumminkin tieto tuotteista paljastamatta.

Tiistai 19.12

Aamupäivällä asiakkaan sähkövalvoja tuli yllättäen ilmoittamaan, että puolentunnin sisällä toimistosta lähtee sähköt ja katkos kestää noin kaksi tuntia. Olivat tekemässä yhteen sähkökeskukseen katkaisijamuutosta. Yleensä tällaisissa tapauksissa ilmoitetaan päivää ennen, mutta se ei taida olla täällä tapana. Hannu ei tykännyt menettelystä.

Tilanne työmaalla pyörii edelleen pitkälti teräsrakenteiden maalausten ympärillä. Mikään ei etene, jos tätä asiaa ei ratkaista. Tilattiin seuraavan kierroksen liput, Nikolas viettää viikon suomessa ja minä ja Juha kaksi, ainakin vielä tässä vaiheessa tolanne on näin.

Tänään avattiin keskustelu höyrylinjan orifice plate:n ympärillä. Kuka toimittaa mittaukseen liittyvät laipat ja muut tarvittavat asennustarvikkeet. Saa nähdä miten asiakas kommentoi asiaa, ovat kuitenkin vastuussa tämän mittauksen hankinnasta.

Ilta kämpillä jonkin sortin munakasta kokaten, Juha väitti syötäväksi. Kyllä sillä nälkä lähti. Nikolas oli ollut jälleen kaupoilla ja tulla pyyhälsi into pinkeenä meidän puolelle esittelemään ostoksiaan. Kantoi sisään kaksi pölyimurin kokoista imukuppiammuksia sylkevää konekivääriä. Hän ilmoitti niiden menevät joululahjoiksi kummitytöille, iät kuusi ja seitsemän. Tyttöjen isälle, Nikolas oli jo aiemmin ostanut nuchakut. Onhan taas lisää hämmästeltävää tullimiehillä. Suomipoika tulee tulliin, viisumi vanhentunut, passissa Israelin leima, laukussa kaksi helvetillisen kokoista konekivääriä, nuchakut ja pussi ”ruohon” näköistä maustetta. Täytynee vielä täydentää sitä tullimiehen hämmennystä, kun se kysyy Nikolaksen nimeä. Sillä Nikolaksen nimen alkuosa Niko tarkoittaa Arabiaksi F..k him, ei mitenkään hyvä lempinimi täällä. Se on yksi syy kutsua häntä Kakeksi, näin eivät paikalliset reakoi turhia. Että sain hyvät naurut tätä kirjoittaessa, kun kuvittelin Tullimiehen ilmeitä ja reaktioita.

Näihin aatoksiin ja unten maille. Öitä.

Keskiviikko 20.12

Aamu valkeni, minun kohdalla yllättäen enne oman kellon soittoa, kuulin Juhan kellon, joka oli laitettu klo 6:10 soimaan.

Matkalla töihin moottoritiellä oli yksi kaivokansi vasemmalla kaistalla lähtenyt pois. Itseasiassa se oli jo eilen poissa. Eilen reikään oli tungettu pahvia ja fillarin rengas. Tänään ko. kohtaan oli roudattu petoni porsas, eikä mikään pieni malli. Ei minkään sortin varoitusmerkkiä tai -valoa. Täällä kun pimeys laskeutuu noin viiden aikaa ja päivä valkenee noin puoli seitsemän aikaan, niin on siinä aikamoinen ylläri autoilijalle, kun huristelee alamäkeä toista sataa lasissa ja kaistalla on vastassa betonijärkäle.

Toimistojamme siivoaa reipas nuorimies, nimeltään Anuus. Kyllä hymyilytti, kun kertoi nimensä. Täällä pestään joka päivä lattiat vedellä, johon on lisätty miestä väkevämpää liuosta. Hyvin aukeaa nenu. Aamuisin kun toimiston ovet avataan, niin vastaan pöllähtää kostea ja väkevä pesuaineen löyhkä.

Tänään päästiin asennuksissa uudelle alueelle, ION. Instru-urakkaan tällä alueella kuuluu kaikkiaan yksi runkokaapeli ja sitten homma stoppaa kun ei ole teräsrakenteita eikä prosessilaitteita asennettu. Päästäänköhän tällä viikolla yli yhden prosentin valmiusasteeseen.

Ollaan pari viikkoa keskusteltu kahden kaapelihyllyn tilapäisestä purkamisesta ja kaapeleiden tukemisesta. Nyt kun olisi hyvä hetki tehdä se, niin toimen asiakkaan E&A-valvojasta aloitti älämölön ja kutsui kunnossapitopäällikön katsomaan tilannetta. Viittelöinnin ja selittelyn jälkeen päättivät, että ei tehdä kyseistä työtä, vaan jätetään se myöhempään ajan kohtaa, jolloin on varsinainen seisokki. Nyt vaan olisi ollut hyvä tehdä tällainen pikkuhomma pois, kun urakoitsijalla on aikaa ja varsinaisen seisokin aikana samalla tontilla huseeraavat teräsrakenne miehet, mekanistit sekä putkarit. Eli jäi homma tekemättä ja urakoitsija seisoo tumput suorana, hyvin tehokasta.

Teräsrakenteiden asentaminen saatiin tänään monen mutkan jälkeen käyntiin. Vielä ennen kuin työ alkoi, niin asiakkaan rakennusvalvoja tuli pysäyttämään työn aloituksen. Hän valvoo uuden sähkötilan rakennustöitä ja nyt juuri samana päivänä samaan aikaan oli tulossa betoniauto tuomaan betonia uusien pilarien valua varten. Tästä asiakas ei ollut tiedottanut projektia millään tavalla vaan meinasivat jyrätä projektin. Hannun diplomaatin taidot taas kerran muuttivat tilanteen projektin hyväksi ja kaksi ensimmäistä teräspilaria nostettiin pystyyn. Huomenna työt jatkuvat. Asiakkaan pilarivalu siirtyi iltalöysiin.

Illalla Nikolas kantoi kaupasta ostamaansa juusto(karva)kakkua. Hetken etsimisen jälkeen löytyi googelista tälle ällömakealle herkulle nimikin, Kunafa. Jos tätä pitäisi syödä joka päivä, niin kyllä kiloja aölkaisi tulemaan urakalla, sillä herkku on kyllästetty siirapilla.

Pakkaaminen mielessä, mutta ei jaksa kauheasti stressata moisen kanssa, yritän mahduttaa kaiken mukaan otettavan reppuun.

Torstai 21.12

Viimeinen työpäivä enne lomaa. Kaksijakoiset ajatukset, kiva lähteä kotiin mutta ei siihen loskaan joka siellä odottaa. Tänään paikallinen lämpötila lähentelee 30 astetta, kiva leppoinen ilma. Pojat vähän valittelevat lämmöstä, mutta minulle passaa.

Vaikuttaa siltä, että sähkö- ja instrumenttiurakoitsija osaa hommansa, kunhan saadaan mestaa mitä tehdä.

Eilen aamulla urakoitsijan asentajat seisoskelivat sähkötilan ulkopuolella odotellen asiakkaan valvojaa, jonka tarkoitus on päästää heidät sisään sähköhuoneeseen. Urakoitsijan nokalle tai valvojalle ei ole annettu avaimia, joten siellä ne poloset odottelivat ja viettivät aikaa. Kuinka tehotonta. No, tästä viestitin projektin joka-aamuiseen palaveriin, toivoen että me, Juha ja minä, voisimme avata tarvittaessa ovet ja urakoitsija pääsisi heti hommiin, kun ovat paikalla. Lupa saatiin ja tänään se sitten osoittautui hyväksi päätökseksi. Taas oli puolen kymmentä ukkoa ovien ulkopuolella kyykkimässä ja odottelemassa. Ei kun ovi auki ja homma käyntiin.

Jordaniassa on maanantaina yleinen vapaapäivä joulun kunniaksi. En vaan vielä saanut käsitystä siitä miksi tällainen pyhä on täällä olemassa, sillä väestöstä vain 6% on ristittyjä, loput islamin uskoisia.

Iltapäivää kohden työmaa rauhoittui muilta osin paitsi teräsrakentamisen osalta, Hannulle tämä tiesi pidempää työpäivää. Nyt kun nämä työt ovat alkaneet, niin Hannulta paloi joululoma, hän jää tänne valvomaan asennustöitä.

Kämpillä latasin selkäreppuun ne tavarat, jotka aion ottaa mukaan suomeen. Lopputulos tasan kahdeksan kiloa, joka on käsimatkatavaran sallittu paino. Nikolaksella on kova suoritus paine joululahjojen takia, oli taas kaupungilla tekemässä viimeisiä ostoksia. Ei tietoa onnistuiko.

Kävin hakemassa iltapalaksi salamipitsan ja pyysin peperoneja lisäksi makua antamaan. Tuli hyvä pitsa, joka oli mukava huutoa alas ohrasellaisella.

Perjantai 22.12

Matkapäivä…

Tokkuraisena ennen kellon soittoa ylös, aamutoimiin. Pakkaamisen viimeistely ja aamupalaksi eilistä pitsaa, muutama slaissi. Seitsemältä asiakkaan auto ja kuski, ei saa sanoa autonkuljettajaksi, sillä hemmo on ylennetty projektin ajaksi valvojaksi, vei meidät lentokentälle. Kyllä kaikki näyttää erilaiselta valoisaan aikaan, kenttä hiukan kaupungin ulkopuolella, valvotulla alueella porttien takana. Taksit odottivat asiakkaita myös porttien ulkopuolella ei terminaalin edustalla kuten olen muualla tottunut näkemään.

Alkoi jännitys millaisen reaktion Nikolaksen pakaasit aiheuttavat, nyt kun näin miten iso matkalaukku hänellä on mukana ja se on täynnä tavaraa. Ensimmäiseen turvatarkastukseen mennään peräkanaa, Juha, minä ja Nikolas taktisesti viimeisenä. Juhan ja minun laukut eivät kiinnosta, ainoastaan minun polvinivel, joka on teko sellainen, titaania ja muovia, aiheuttaa portissa rääkäisyn. Sitä sitten tutkitaan koko ukko, tämä on minulle tuttu kuvio jo vuodesta 2013. Ensin käsikopelolla etu- ja takapuolelta, sitten käsitutkain, sen jälkeen jalka erilliseen läpivalaisulaitteeseen, tämän jälkeen kengät pois ja ne läpivalaistaan, kaikki tämä on muodostunut rutiiniksi, joten ei enää ärsytä ottaa vai aikansa. Vielä en ole joutunut ”syvempään” tutkiskeluun, hyvä niin. Palataan Nikolakseen ja hänen arsenaaliinsa. Turvatarkastaja halusi, tietenkin, hänen avaavan laukkunsa. Joka kerta kun tarkastaja otti jonkin esineen pois laukusta, niin hän pyöritteli päätään. Näki, kuinka Nikolaksella huolestuneisuus kasvoi ja takaraivossa jäyti ajatus, että tähänkö tämä nyt tyssäsi. Sitten yhtä nopeasti kuin tarkastus oli alkanut, se myös loppui. Tavarat takaisin matkalaukkuun ja hyvän päivän toivotukset. Se siitä, ei mitään suurta draamaa, eikä massiivista poliisioperaatiota. Lipputiskille, josta maihinnousikortit matkaan ja konetta odottelemaan vielä toisen turvatarkastuksen läpi.

Päästiin Ammaniin aikataulun mukaisesti jossa taas uusi satsi turvatarkastuksia. Tämän jälkeen tiemme erkanivat, lähti suunnistamaan Lontoon konetta kohden, Juha ja minä Wienin konetta kohden. Lähtivät eri siivistä terminaalia.

Matka kotia kohden sujui ilman suurempia kommelluksia, paitsi Finski oli myöhässä noin 35 minuuttia, kun saavuttiin Helsinkiin. Hiukan ärtynyt olo, Finski ei tarjoile lennollaan mitään, paitsi kahvia (juomakelvotonta), teetä (en ole kipeä), mustikkamehua (en ole edelleenkään kipeä) ja vettä (nestetasapaino on tärkeä). Eikä ole videoruutua käytössä josta voisi katsoa tai kuunnella jotain ajanvietteeksi. En enää yhtään ihmettele, että kuluttajariitalautakuntaa valitetaan Finskin toiminnasta yhä enemmän. Vuoden 2017 tilastoissa Finski komeilee, ei mairittelevasti, noin 700 tapauksella.

Kotiin joulua viettämään. Jatkan kirjoittelua, kun taas on asiaa tai Jordaniaan lähtö koittaa, näillä näkymin 9.1.

Toivotan kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta / Season’s Greetings and Happy New Year for everyone.